Keskuspankin rahanpainantaelvytys on murha!

Minulta on useaan otteeseen tiedusteltu perusteluja väitteelleni, jonka mukaan keskuspankit tappavat epäsuorasti kehitysmaiden köyhiä ihmisiä nälkään painamalla uutta rahaa. Tässä lyhyt selvitys:

  1. On olemassa raaka-ainepörssejä. Raaka-ainepörssit on alun perin luotu, jotta raaka-aineen tuottajat ja tarvitsijat voisivat kohdata toisensa. Tuottaja turvaa tulevat tulonsa myymällä raaka-ainepörssissä futuurin, jonka mukaan futuurin ostaja voi tiettynä päivänä tulevaisuudessa ostaa futuurin myyjältä tietynkokoisen raaka-aine-erän (vaikkapa 1000 kg riisiä) tiettyyn hintaan (x €). Vastaavasti raaka-aineen tarvitsija voi turvata tulevaisuuden välttämättömän raaka-ainetarpeensa ostamalla vastaavan futuurin, joka oikeuttaa hänet ostamaan tietyllä hetkellä tietyn raaka-aine-erän.
  2. Rahan kvantiteettiteorian mukaan mikäli ostettavien tuotteiden määrä pysyy vakiona mutta kierrossa olevan rahan määrää lisätään, lisääntyneellä rahalla pääsääntöisesti ostetaan edelleen (kaikki) aiemmat tuotteet. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että rahan määrän lisääminen nostaa samassa suhteessa hintoja. Tämä asia on verifioitu useissa eri akateemisissa tutkimuksissa. Esimerkiksi 1980-luvun Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan inflaatio seurasi setelistön määrän muutoksia orjallisesti vuodella viivästettynä (kyseistä tietoa ei aikoinaan saanut julkistaa, sillä se oli hyvin noloa silloisille Suomen pankin johtoviskaaleille). Sama asia on havaittu useaan otteeseen myös käytännössä, esimerkkeinä historiasta Rooman tuho, Mansa Musan pyhiinvaellus, 1920-luvun Saksa, 2000-luvun Zimbabwe… Toimii niin mihinkään sitomattomalla setelirahalla kuin jalometallirahoillakin.
  3. Kaikki sijoituspiireissä tietävät asiantilan 2) pitävän paikkansa. Tästä seuraa se, että aina kun jokin merkittävä keskuspankki ilmoittaa ostavansa velkakirjoja (valtion, asuntolainoittajien tms.) eli painavansa uutta rahaa tyhjästä jollain tekosyyllä, sijoittajat ryntäävät ostamaan sellaista omaisuutta, joka säilyttää muuttuneessa ympäristössä arvonsa tai saattaa jopa nostaa absoluuttista arvoaan. Käytännössä tämä tarkoittaa kiinteää omaisuutta ja raaka-aineita. Raaka-aineita, esimerkiksi ruokaa, tarvitaan aina, joten siinä ei ainakaan kovin pahasti häviä sijoituksiaan.
  4. Samalla sekunnilla kun keskuspankki ilmoittaa rahanpainamisesta, useat sijoittajat ryntäävät tietokoneidensa välityksellä raaka-ainepörssiin (esimerkiksi CBOT) haluten ostaa sieltä jotain – melkein mitä tahansa. Raaka-ainepörssiin ilmestyy siis paljon uutta rahaa, mutta koska tarjolla olevien raaka-aineiden määrä ei muutu, tämä tarkoittaa hinnan nousua. Muutaman sekunnin tai minuutin aikana raaka-aineiden hinnat CBOT:ssa nousevat useita prosentteja, mikä saattaa aloittaa uuden lyhyt- tai pitkäaikaisen nousutrendin, joka nostaa hintoja useita kymmeniä prosentteja. Tämä hinnan yhtäkkinen nousu on empiirisesti verifioitavissa julkisesta kaupankäyntidatasta, eli se on täysin aito ja todellinen ilmiö, väittivätpä keskuspankkielvytyksen autuuteen uskovat mitä tahansa. Vuonna 2008 riisin hinta suurin piirtein kaksinkertaistui lyhyessä ajassa (noin kuukaudessa) tämän efektin takia.
  5. Kun rahanpainamisen seurauksena elintarvikkeen hinta raaka-ainepörssissä nousee, tuottajien ei kannata myydä riisiään paikallisilla toreilla vaikkapa Bangladeshissa samaan hintaan kuin aikaisemmin. He saavat paremman hinnan myymällä sen CBOT:iin (tai jollekulle, joka asettaa futuureja CBOT:iin). Koska ruokaa on torilla vähemmän tarjolla, sen hinta nousee.
  6. Täten esimerkiksi riisin hinnan nousu CBOT:ssa valuu kehitysmaissa käytännössä välittömästi suoraan ruoan hintaan. Monissa köyhissä maissa tulotaso on niin huono – ei ole harvinaista, että ansioista 80 % kuluu ruokaan – ettei ansiotuloilla ole enää mahdollista ostaa tarvittavaa ruokaa. (Keskuspankkielvytys ei nosta palkkoja kuin korkeintaan pitkällä viiveellä epäsuorasti, ja huomattavasti vähemmän kuin se nostaa raaka-aineiden hintoja.) Mitä siinä vaiheessa tapahtuu, kun ihminen ei ansiotuloillaan pysty ostamaan välttämätöntä määrää edes halvinta mahdollista ruokaa… päätelkää seuraukset!!! Suorien nälkäkuolemien lisäksi tuloksena on kasvavaa poliiittista epävakautta ja jopa vallankumouksia, esimerkiksi ”arabikevät” (tosin itse en jää kaipaamaan yhtään tällöin syrjäytettyä diktaattoria).
  7. Todettakoon, että inflaatio ei välttämättä ilmene yhtä pahasti rahaa painavissa (länsi)maissa, sillä näillä mailla on krooninen vaihtotalouden alijäämä kaukoidän nouseviin maihin. Raaka-aineiden hintojen nousun lisäksi täällä painettu raha näkyy kaukoidässä rahan määrän hillittömänä lisäyksenä, joka lisää siellä inflaatiota ja kurjistaa erityisesti sikäläisiä köyhiä maalaisia. Rikkaat voivat turvata omaisuutensa sijoittamalla kiinteään omaisuuteen, mutta koska köyhillä ei juurikaan ole kiinteää omaisuutta ja ansiotaso nousee yleistä inflaatiota hitaammin, köyhät köyhtyvät entisestään.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *