Monetaarisesta inflaatiostako ratkaisu velkakriisiin?

Viime aikoina monet niin arvostetut talousasiantuntijat kuin maallikotkin ovat useissa eri medioissa tuoneet julkisuuteen mielipiteensä siitä, kuinka Euroopan (ja maailman) talouskriisi tulisi ratkaista: keskuspankkien pitäisi ”käynnistää painokoneet”. Paine kohdistuu tällä hetkellä suurimpana Euroopan keskuspankkiin (EKP). Teknisesti ottaen tarkoitus on tällä lisärahalla maksaa ongelmia aiheuttaneet vanhat velat pois.

Mutta millaisia seurauksia tällä ratkaisulla olisi? Ensimmäinen kysymys on, millä perusteella tämä ylimääräinen raha jaetaan ja keille. Tarkastellaan esimerkin vuoksi hyvin epärealistista tilannetta, jossa ylimääräinen raha jaettaisiin tasan kaikkien ihmisten kesken. Tällöin systeemiin tulee lisää rahaa, mutta kaikki muut asiat pysyvät samoina: hyödykkeitä tuotetaan edelleen yhtä paljon, kiinteää omaisuutta on yhtä paljon jne. Lisätty rahamäärä valuu tietenkin täysimääräisesti hintoihin; kun ihmisten käytettävissä olevan rahan määrä lisääntyy, he ovat halukkaita maksamaan tuotteista enemmän, joten kaikki hinnat nousevat. Luonnollisesti myös palkat nousevat, joskin yleensä viiveellä suhteessa hintojen nousuun. Lisäksi velkojen suhteellinen osuus varallisuuteen nähden laskee (mikä on ollut operaation tavoiteltu puoli). Tätä kutsutaan monetaariseksi inflaatioksi.

Yleisesti ottaen monetaarinen inflaatio on ongelma. Rahaa painaneet päättäjät ovat ajatelleet, että rahat käytettäisiin velkojen maksuun, jolloin sekä ylimääräinen raha että velat poistuisivat systeemistä, mutta kun ihmisten tulot kasvavat, velkataakka muuttuu siedettävämmäksi, jolloin sen välitön poismaksaminen ei olekaan enää tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Lisäksi velat jakautuvat epätasaisesti: kaikilla ei ole yhtä paljon velkaa. Idealistinen rahanpainamisskenaario onkin siis johtanut ongelmiin. Syntynyttä inflaatiokierrettä on vaikea katkaista, eikä ongelma ole poistunut.

Lisäksi rahaa painettaessa syntynyttä uutta rahaa ei todellakaan jaeta tasan kaikkien kesken (tai ylipäänsä jaeta kaikkien kesken). Muistatko koskaan tilannetta, jossa keskuspankin virkailija on koputtanut oveesi tai lähestynyt sinua kirjeellä, jossa keskuspankki antaa sinulle ylimääräistä rahaa, vaikkapa 1000 €? (Tämä olisi todella halpa ratkaisu verrattuna kaikkiin pankkien pelastusoperaatioihin, sillä se maksaisi Suomen osalta vain hieman yli 5 miljardia euroa.) En minäkään muista tällaista tapahtuneen. Eivätkä minua vanhemmatkaan ihmiset. Syy on se, ettei sellaista tapahdu. Ei siitäkään huolimatta, että se olisi mahdollisesti järkevin tapa pelastaa niin kansaa kuin pankkejakin, mikäli painokoneita päätetään käyttää.

Suomen 1990-luvun pankkikriisissä ongelmia aiheutti suomalaisten yksityishenkilöiden liiallinen velanotto (enimmäkseen asuntovelkoja). Pankkien taseeseen tuli huonoja lainoja, joita lainanottajat eivät kyenneet maksamaan. Pankkien vakavaraisuus oli uhattuna. Mitä tehtiin? Pankeille annettiin rahaa – pankkitukea – jota vastaan pankit tekivät huonojen lainojen osalta alaskirjauksia eli poistivat ne taseestaan. Kaikki hyvin pankkien osalta. Mutta tuliko näiden huonojen lainojen ottajille ilmoitus, että velka on poistettu? Ei. Panttina ollut omaisuus pakkohuutokaupattiin (näissä pakkohuutokaupoissa rahaeliitti sai käytännössä ostaa halvalla omaisuutta), ja velat jäivät. Parempi tapa pankkikriisin hoitamiseen olisi ollut, että Suomen pankki olisi jakanut kaikille kansalaisille tasan sen rahamäärän, joka hassattiin pankkitukeen. Mutta tällöinhän rahaeliitti ei olisi saanut ylimääräistä tilaisuutta kartuttaa omaisuuttaan kansan kurjuuden kustannuksella.

Ei Euroopan talouskriisissäkään painettua rahaa jaeta kuin harvoille ja valituille. Pankeille, totta kai, ja myös kriisivaltioille. Rahan antaminen valtiolle on ehkä lähempänä kaikille antamista, mutta valitettavasti tästäkin hyötyy eniten rahaeliitti. Kysymys on siitä, mihin valtio rahaa käyttää ja kuinka raha ”valuu alas” systeemiin. Ensimmäisiä hyötyjiä ovat pankit, sillä ne omistavat osan valtion obligaatioista. Kuvaavaa on, että näistä markkinoilla kiertävistä rahanpainamishuhuista on aina seurauksena se, että pörssikurssit nousevat paljon, etenkin pankkiosakkeiden kurssit. Miten ihmeessä maailman pörssikurssit ovat erittäin korkealla tällä hetkellä (lähellä kaikkien aikojen huippulukuja, katso vaikkapa S&P500 ja DAX -indeksit), vaikka maailmassa on olevinaan huonot ajat, talouskriisi, joka ehkä muuttuu uudeksi taantumaksi ja sen jälkeen syväksi lamaksi? Tämä johtuu puhtaasti rahan painamisesta.

Vielä pieni huomio Kreikasta. Kun Kreikan valtio ajautui rahoituskriisiin, siellä ei aloitettu valtiontalouden tervehdyttämistoimia karsimalla kaikkein älyttömimmistä menoista, vaan huudettiin apuun Euroopan veronmaksajia. En peräänkuuluta tässä sitä, että Kreikan tulisi tinkiä sosiaaliturvastaan (mitä Kreikka valitettavasti tekee), vaan sen kannattaisi aloittaa tinkiminen täysin tarpeettomista asekaupoistaan: 60 hävittäjälentokonetta (hinta yhteensä 3,9 mrd €), sukellusveneitä (2 mrd €), 2–4 sotalaivaa (0,6–1,2 mrd €), 400 taistelupanssarivaunua (noin 4 mrd €), noin 100 kuljetuspanssarivaunua (noin 0,5 mrd €). Näistä luopumisella säästäisi helposti yli 11 miljardia euroa – tosin tällöin USA:n, Saksan ja Ranskan aseteollisuus ei enää porskuttaisi yhtä hyvin. Euroopan veronmaksajien rahoista yllättävän suuri osa vaikuttaisi valuvan asekauppiaille. Miltä sinusta tuntuu se, että Kreikan valtion tukemiseen käytetyt veroeurosi valuvat suurelta osin aseteollisuudelle? Kreikka käyttää Euroopan maista eniten rahaa aseostoihin suhteessa bruttokansantuotteeseensa. Mihin Kreikka näitä aseita tarvitsee? Jopa vanha vihollinen, Turkki, sattuu olemaan samassa sotilasliitossa (NATO) Kreikan kanssa.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *