Lasten kotihoito on yhteiskunnalle taloudellisesti kannattavampaa kuin päiväkotihoito

Pääministeri Kataisen avauksen myötä on alettu (jälleen kerran) keskustella siitä, että pienten lasten vanhempien pitäisikin lastenhoidon sijaan olla töissä. On menty jopa niin pitkälle, että mediassa on alettu kierrättää virheellisiin tietoihin perustuvia uutisia aiheesta ”kuinka paljon kotiäitiys maksaa yhteiskunnalle” (niinpä niin – mielenkiintoista sinänsä, että aina tehdään se sukupuoliolettama, että kotiin lapsia hoitamaan jäävä vanhempi on nainen).

Iltalehdessä 17.11.2012 esitettiin laskelma, jonka mukaan lapsen kolmen vuoden kotihoito maksaa yhteiskunnalle huimat 63651,28 €. Laskelma perustuu seuraaviin oletuksiin (suoraan Iltalehden jutusta kopioitu):

  1. Oletetaan kotivanhemman työssäoloajan palkaksi naisten mediaanipalkka 2550 €/kk, jolloin veroprosentti on 25,25. Työssä ollessaan tämä ihminen ansaitsee siis 30600 €/v, josta maksaa veroja 7226,5 €/v. (Huom: tämä luku on todennäköisesti liian korkea todellisuuteen nähden, koska keskimääräinen palkkataso nousee iän ja työkokemuksen myötä. Lisääntymisikäiset ovat pääosin alle 40-vuotiaita ja siten vasta palkkakehityksensä alkupäässä, joten heidän mediaanipalkkansa on luultavasti pienempi kuin koko väestön.)
  2. Äitiysraha on 90 % palkasta ensimmäiseltä yhdeksältä viikolta. Tältä ajalta (noin 3 kk) vanhempi (äiti) saa tuloja 6885 €, josta maksaa veroja 1876,2 €. (Minkä laskukaavan mukaan 9 viikkoa = 3 kuukautta? No, annetaan olla, jotta laskelmat olisivat edes jossain määrin vertailukelpoisia.)
  3. Vanhempainraha on 70 % palkasta, ja sitä maksetaan seuraavat 6 kk. Yhteensä 10710 €, josta maksetaan veroa 2918,5 €.
  4. Seuraavaksi kotihoidontuelle. Kotihoidontukea ja kuntalisää saa yhteensä noin 600 €/kk, josta maksetaan veroa noin 15,5 %. Kotihoidontuen kesto on 2 v 3 kk, josta vanhempi saa yhteensä 16200 € ja maksaa veroja 2511 €.

Näiden tietojen perusteella voidaan laskea kolmen kotihoitovuoden vaikutukset yhteiskunnalle seuraavasti:

  1. Vanhemman laskennalliset työtulot kolmen vuoden aikana: 91800 €, josta maksettu veroa 21679,5 €.
  2. Lasta kotona hoitavan vanhemman ansaitsemat rahat kolmen vuoden aikana: 33795 €, josta maksettu veroa 7305,7 €.
  3. Yhteiskunnan ”menettämät” verotulot tämän kolmen vuoden aikana: 14373,8 €.
  4. Yhteiskunnan kotivanhemmalle maksamat tuet: 33795 €
  5. Edellä mainituilla oletuksilla kolmen vuoden kotivanhemmuuden ”hinta” yhteiskunnalle työssäkäyntiin verrattuna: yhteensä 48168,8 €. Mielenkiintoista on, että tämä ei täsmää Iltalehden laskelmien kanssa – Iltalehden väite kustannusten määrästä on yli 15000 euroa suurempi. Näyttää siltä, että Iltalehden sensaatiolööppijutussa on laskettu ensimmäisen vuoden vaikutus kahteen kertaan, mikä vääristää heidän laskelmiensa lopputuloksen noin 30 % todellista suuremmaksi. Onko kyseessä ”oikea” vahinko, vai onko tarkoituksenmukaisesti laskettu väärä luku, jota sitten ehkä myöhemmin ”pahoitellaan” pienellä anteeksipyynnöllä, kun ensin on iskostettu kansalaisiin virheellinen käsitys kotivanhemmuuden kustannuksista?

Näillä oletuksilla kotivanhemmuus siis maksaa yhteiskunnalle paljon. Muun muassa Virpi Salmi kritisoi kotivanhemmuutta kolumnissaan (HS 20.11.2012: Äidin paikka on töissä) todeten, että kotiin jäävän vanhemman ei tulisi voida odottaa yhteiskunnalta rahaa, joka mahdollistaisi kotivanhemmuuden. Päinvastoin yhteiskunnan pitäisi hänen mielestään maksaa kannustinrahaa niille, jotka laittavat lapsensa aikaisimmassa mahdollisessa vaiheessa päiväkotiin ja menevät itse työmarkkinoille.

Yllä esitetyt laskelmat ja perustelut kotivanhemmuudesta suurena kustannuseränä yhteiskunnalle ovat kuitenkin mitä suurimmassa määrin päättömiä. Seuraavat todellisuudessa Suomessa vallitsevat seikat on nimittäin tarkoitushakuisesti jätetty ottamatta huomioon:

  1. Laskelmassa on ”yhteiskuntana” otettu huomioon ainoastaan valtio, ei kuntia. Mikäli lapsi laitetaan kunnalliseen päivähoitoon, siitä tulee kunnalle kustannuksia noin 80 €/hoitopäivä, ja koska hoitopäiviä on vuodessa noin 159, se tekee 12720 €/vuosi/lapsi (laskettu Joensuun vuoden 2011 toteutuneilla luvuilla). Jos lapsi menee hoitoon puolivuotiaana, niin kahden ja puolen vuoden päivähoito tulee maksamaan kunnalle 31800 €. Todellisuudessa pienenä aloitettu päivähoito tulee vielä kalliimmaksi, sillä hoitopäivän hinta on tässä laskettu keskiarvon mukaan, ja mitä pienempi lapsi, sitä suuremmat kustannukset (pienemmät ryhmät ja enemmän hoitajia lasta kohden).
  2. Laskelmassa on tarkoitushakuisesti oletettu täystyöllisyys, eli oletetaan, että jos vanhempi jää kotiin hoitamaan lapsiaan, kukaan muu ei tee hänen töitään. Todellisuudessa työttömyysaste on Suomessa tällä hetkellä 8 % (Tilastokeskuksen mukaan). Mikäli siis vanhempi jää kotiin hoitamaan lasta, joku työtön todennäköisesti palkataan töihin hänen sijaisekseen. Oletetaan, että tämä työtön on yksinelävä, ja saisi siten työttömänä ollessaan työttömyyskorvausta ja täydentäviä tukia noin 700 €/kk. Mikäli vanhempi jää kotiin hoitamaan lasta ja työtön palkataan hänen tilalleen, yhteiskunta joutuu maksamaan kolmelta vuodelta 25200 € vähemmän työttömyys- ja muita tukia. Niistä jää veroja saamatta 4032 € (veroprosentti 16), eli nettovaikutuksena yhteiskunta säästää kolmessa vuodessa 21168 €.
  3. Tämän lisäksi koska tämä aiemmin työtön henkilö saa palkkatuloa aiemmin mainitun 2550 €/kk, hän maksaa kolmessa vuodessa yhteiskunnalle veroja yhteensä 21679,5 €.

Kun nämä vaikutukset otetaan huomioon, niin jokaista lasta kotiin hoitamaan jäävää vanhempaa kohden yhteiskunta ei suinkaan menetä kolmen vuoden aikana yli 40000 €, vaan päinvastoin säästää vähintään 26478,7 €!

Numeroiden pyörittäminen on mielenkiintoista. Mikäli Iltalehden laskelmien tapaan valitaan premissit tarkoitushakuisesti ja jätetään osa oleellisista tekijöistä huomiotta, saadaan tiettyä tarkoitusta tukeva johtopäätös, joka saattaa olla räikeässä ristiriidassa todellisuuden kanssa. Todellisuudessa kotivanhemmuus tuleekin yhteiskunnalle huomattavasti halvemmaksi kuin se, että vanhempi työntäisi lapsen aikaisimmassa mahdollisessa vaiheessa päiväkotiin ja menisi itse töihin.

Tästä voi luonnollisesti tehdä yhteiskunnalle toimintasuosituksia (jotka ovat täysin päinvastaisia Virpi Salmen suosituksiin nähden). Lasten hoitaminen päiväkodissa on nettovaikutuksiltaan kallista ja lasten hoitaminen kotona halpaa, joten yhteiskunnan kulujen karsimiseksi kannattaisi nostaa lasten kotihoidon mahdollistavien tukien määrää, jotta yhä useampi vanhempi voisi valita lasten kotihoidon kunnallisen päivähoidon sijasta. Luonnollisesti tämän asian ääneen sanominen on vallitsevan diskurssin vastaista, mutta eihän sille voi mitään, että ongelman laaja-alainen taloudellinen tarkastelu osoittaa kotihoidon olevan yhteiskunnalle kannattavaa. Kotihoidon tukien kasvattaminen parantaisi myös tasa-arvoa, sillä mitä korkeampaa korvausta lasten kotihoidosta maksetaan, sitä todennäköisemmin myös isät hyödyntävät tätä mahdollisuutta. Lisäksi yhteiskunnan pitäisi panostaa osa-aikatyöhön ja osa-aikaiseen kotihoidontukeen, jotta vanhemmat voisivat täyden työajan sijasta valita työskentelevänsä vaikkapa 4 tuntia päivässä tai 3 päivää viikossa ja hoitaa loput ajasta lapsiaan. Tämä helpottaisi aidosti työelämän ja perheen yhteensovittamista ja lisäksi parantaisi työllisyyttä, kun yhden kokoaikaisen työntekijän työtä olisi tekemässä useampi osa-aikainen. Myös kuntien ahdinko hoitopaikkojen järjestämiseksi helpottuisi, kun yhdellä hoitopaikalla voisi olla useampi osa-aikainen hoitolapsi. Kun yhteiskunta vielä tarjoaisi kotona hoidetuille lapsille nykyistä enemmän osapäiväistä kerhotoimintaa, sillä turvattaisiin se, mistä jotkut lasten päivähoitoa fanaattisesti kannattavat keuhkoavat, eli lasten sosiaaliset kontaktit ja ryhmätaitojen kehittyminen.

Toki lasten kotihoitoa ja vanhempien varhaista työhönpaluuta voidaan edelleen puolustella sillä argumentilla, että lapsiaan kotona hoitavat vanhemmat syrjäytyvät työelämästä. Tähän on kuitenkin olemassa parempikin ratkaisu kuin se, että pakotetaan pienet lapset kodin ulkopuolelle hoitoon ja vanhemmat töihin: vaaditaan muutosta siihen yhteiskunnassa vallitsevaan ajattelutapaan, että lasten kotona hoitaminen on hukkaan heitettyä aikaa. Ei olemassa oleva ammattitaito parissa vuodessa mihinkään häviä, korkeintaan vaatii hieman päivittämistä, ja usein hoitovapaalta töihin palaava työntekijä on motivoituneempi ja innostuneempi työstään kuin samoissa tehtävissä vuosia yhtäjaksoisesti puurtanut (vrt. vuorotteluvapaa). Jos työnantajat eivät enää syrji hoitovapaalta palaavia työntekijöitä vaan palkkaavat heitä siinä missä muitakin, lasten kotihoito ei olekaan työllistymisen kannalta mikään ongelma. Myös kotihoidontuen aikaisen eläkekertymän pienuus on yksinkertaisesti ratkaistavissa sillä, että tunnustetaan lasten kotihoito kokopäiväiseksi työnteoksi ja lasketaan kyseiselle ajalle kunnon eläkekertymä – kotihoito on yhteiskunnalle niin edullinen vaihtoehto, että siihen on varaa.

Kaikki edellä mainitut yhteiskunnan toimet olisivat sekä yhteiskunnan että yksilöiden kannalta taloudellisesti parempia kuin nykymeno, ja kaiken lisäksi ihmisten valinnanvapaus uran ja kodin yhteensovittamisessa kasvaisi. Eli kaikki voittaisivat. Mutta miksi rahaeliitti ei kannata tätä vaihtoehtoa? No, rehellisesti sanottuna ainoa, joka ei voittaisi, on rahaeliitti. Rahaeliitin kannalta tavoiteltava yhteiskunnallinen tilanne ei nimittäin ole se, että mahdollisimman moni olisi töissä, vaan se, että mahdollisimman moni työikäinen ja -kykyinen on työttömänä työttömyysturvan ollessa olematon. Tällöin on näet tarjolla työhaluista ”työvoimareserviä” (minkä EK:n Vesa Rantahalvari ilmaisee muodossa: ”Toinen asia on työvoiman tarjonta: lähtökohta on, että terve ihminen tarjoaa työpanostaan työmarkkinoilla.” (HS 20.11.2012: EK vaatii leikkaamaan kotihoidon tuen kestoa)). Työvoimareservin olemassaolo takaa sen, että työläisiä voidaan riistää helpommin – parempia työoloja vaativalle työntekijälle voi vastata 30-luvun tyyliin: ”Aina työlle löytyy tekijä halvemmalla palkalla kuin sinä!” – ja teettää epäinhimillisiä töitä ja työmääriä ”kilpailukykyisellä” (lue: riisto-) palkalla, jotta yritysten omistajat saisivat mahdollisimman suuret voitot. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun oikeistopoliitikot tulevat vaahtoamaan siitä, millainen yhteiskunnan heidän mielestään pitäisi olla.

2 kommenttia (vanhan sivupohjan keskustelut)
  1. Hanna Peltomaa
    Kirjoitettu 15.12.2012 klo 21:13 | Kestolinkki

    Loistava juttu Alia tämä(kin)!

    Lisäksi ainakin Helsingissä on minusta aivan suurta hulluuttaa edes haaveilla siitä, että kotihoidontuki lopetettaisiin jo kahteen ikävuoteen. Täällä ovat päiväkodit jo muutenkin niin turvoksissa, että monet vanhemmat joutuvat ajelemaan aamuisin ympäri pääkaupunkiseutua ennen kuin saavat lapsensa päiväkotiin lähitarhojen ollessa täynnä.

    Olen ehdottomasti sitä mieltä, että nämä virikehoitolaiset täytyisi ottaa ehdottomasti pois varsinaisilta kokopäiväisiltä hoitopaikoilta. Omat lapseni ovat käyneet seurakunnan kerhoa ja saaneet siellä ystäviä ja sellaista toimintaa, mitä kotona ei tule järjestettyä. Ja jos seurakunnan kerhoon ei lastansa halua viedä, tulisi myös kunnalla olla kerhotoimintaa, jonka sinäkin tuossa mainitsit. Lähitarhapaikkaan on oltava oikeus ensisijaisesti sellaisen perheen lapsilla, jotka työssäkäynnin (tms. yhtä painava syy) vuoksi paikkaa tarvitsevat. Ihmisillä usein unohtuu se, että päiväkodit on perustettu aikanaan sen vuoksi, että äiditkin pääsevät töihin ja että lapsella on joku paikka äidin työssäoloa aikana.

    Olen jopa niin radikaalilla kannalla, että oikeus päivähoitoon ei tulisi olla subjektiivinen vaan ennemminkin harkinnanvarainen asia silloin, jos jompikumpi vanhemmista on kotona. Ja jos lapsi tarvitsee päiväkotia kotona olevien ongelmien tai vanhempien kyvyttömyyden vuoksi, päiväkotipaikka ei mielestäni riitä tuolloin hoitomuodoksi. Silloin on viritettävä muitakin tukiverkkoja. Näin entisenä lastentarhanopettajana olen menettänyt uskoni päiväkodin autuaaksitekevyyteen ja sitä on ikävä kyllä liikkeellä ammattikunnassa laajemminkin. Toivottavasti en loukannut ketään.

    Tulkaapa käymään joku päivä meillä Helsingissä, niin näette meidän uuden Tuomas-vauvan (jota Paavo jää nyt esimerkillisesti hoitamaan kotiin minun pistäytyessä päivittämään ammattitaitoani). Terkkuja!

    Hanna

    P.S. Kiitos, että kirjoitit ”sosiaaliset taidot”. Näen aina punaista, kun ihmiset kertovat vievänsä lapset päiväkotiin, jotta he tulisivat sosiaalisimmiksi. Toivottavasti ei tarvitse nähdä sitä päivää, että kaikki maailman ihmiset ovat sosiaalisia! Ei herra isä sentään.

  2. nos
    Kirjoitettu 23.11.2012 klo 16:16 |
    Kestolinkki

    Hyvä kirjoitus. Joskus tuntuu, että kotihoidon tapainen asia on maallikolle helpompi jäsentää unohtamalla tarkat rahamäärät, ja ajatella asia ”reaalisin argumentein”. Koithoidon puolesta saattaa puhua lapsen ja vanhemman hyvinvointi: vanhemmat saavat positiivisa kokemuksia ajasta lasten kanssa lapsen kiintyessä vanhempiinsa jne. jne. Näille voidaan laskea jokin euromääräinen hyöty, mikä usein on kuitenkin täysin mielivaltaista touhua. Kustannuspuolella on sitten vanhempien mahdollinen menetetty työpanos. Yhteiskunnassa on vallalla erikoistuminen; jos on lukenut lääkäriksi, on yhteiskunnallisesti järkevää, että lääkäri tekee lääkärin töitä eikä vahdi lapsia. Jos taas on alalla, jossa ei ole työvoimapulaa, ei yhteiskunta menetä varsinaisesti mitään työpanosta, koska hommat tulevat hoidetuksi joka tapauksessa. Toinen kustannus on verotuksen aiheuttamat vääristymät: ihmisten kannustimia muunnellaan verotuksella, jota taas tarvitaan mm. lastenhoidon takia. Tällä hetkellä ei ole näyttöä siitä, että kotihoito aiheuttaisi verorasituksen kautta sen enempää vääristymiä kuin päivähoito. Toinen kysymys on vielä se, onko verotus ylipäätään suurin ongelma tämän hetken taloustilanteessa. Olen samaa mieltä blogistin kanssa: tarkoitus on saada lisää tarjontaa työmarkkinoille (maahanmuutto, eläkeiän siirtäminen jne. samaa jatkumoa) palkkatason kurissapitämiseksi, mikä olisi hyväksyttävää, jos tarjonnan lisääminen kokonaisuutena lisäisi suomalaisten kokonaishyvinvointia. Kyse kuitenkin taitaa olla enemmänkin tulonjaosta.

2 Comments

  1. Korppikotka

    Hienoa, että joku on laskenut näitä asioita. Omassa blogissani vielä muutama pointti, joita voisi laskea tähän mukaan. korppiaiti.blogspot.fi

    Reply
  2. Taina Hollo

    Suurkiitos tästä perusteellisesta kirjoituksesta!

    Reply

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *