Suomen itsenäisyys oli myös punaisten päämäärä

Oheinen Jari Karttusen kanssa kirjoittamani mielipidekirjoitus julkaistiin tämänpäiväisessä Karjalaisessa. Valitettavasti paperiversiosta Jari Karttusen nimi on toimituksen käsittelyssä jäänyt pois. Olen jättänyt asiasta toimitukseen oikaisupyynnön.

Itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia seuratessa huomaa, että voittoisten ”valkoisten” on annettu omia Suomen itsenäisyyspäivä itselleen. Annetaan ymmärtää, että valkoiset ja jääkärit olivat sankareita ja toivat maallemme itsenäisyyden, ja että punaiset olivat roistoja ja uhka itsenäiselle Suomelle.

Maaliskuun 1917 Venäjän vallankumouksen jälkimainingeissa Suomessa keskusteltiin, kenelle ylin päätäntävalta kuului. Punaisten mielestä valta kuului Suomen eduskunnalle, eli he ajoivat itsenäisyyttä, kun taas valkoiset halusivat tehdä yhteistyötä Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa. Myöhemmin lokakuun vallankumouksen jälkeen bolshevikkien noustua Venäjällä valtaan porvarit halusivat Suomesta itsenäisen, mutta punaiset vastustivat yksipuolista itsenäisyysjulistusta (6.12.) ja halusivat sen sijaan itsenäisyyden neuvottelemalla Venäjän kanssa. Lopulta sosiaalidemokraattien keskusteltua Leninin kanssa tämä hyväksyi Suomen itsenäisyyden.

Vuoden 1918 sisällissodassa niin punaisten kuin valkoistenkin ääripäät olivat uhraamassa Suomen itsenäisyyttä, toiset Neuvosto-Venäjälle ja toiset Saksalle. Molempien osapuolten suuri enemmistö kuitenkin halusi itsenäistä Suomea. Täten jääkärit eivät suinkaan pelastaneet Suomen itsenäisyyttä, vaan suuri osa heistä olisi päinvastoin halunnut uhrata vasta saavutetun itsenäisyyden kaatamalla Suomen Saksan syliin. Vain Saksan tappio maailmansodassa esti tämän kohtalon. Usein unohdetaan myös, että kolmannes Saksaan lähteneistä oli niin sanottuja punajääkäreitä. Näitä punaisia jääkäreitä ei päästetty palaamaan Suomeen, sillä heidän uskollisuutensa Saksalle nähtiin riittämättömäksi.

Toisaalta on muistettava, että vaikka Suomessa oli sisällissodan aikana kymmeniä tuhansia venäläissotilaita, nämä osallistuivat taisteluun vain marginaalisesti tarjoten punaisille lähinnä materiaalista apua. Punaisten taistelu ei siis ollut bolshevikkien johtamaa, eikä punaisten voitto olisi automaattisesti johtanut neuvostotasavallan asemaan.

Ihmettelemme, miksi Suomen itsenäisyyspäivästä on tullut ”valkoisen Suomen” juhla ja ”punaisen Suomen” rooli itsenäisyyden saavuttamisessa pyritään häivyttämään. Myös punaisten uhraukset itsenäisyytemme puolesta tulisi tunnustaa ja pyrkiä vihdoin tekemään kiihkottomasti tiliä sisällissodan kauheuksista.

Ensi vuonna on kulunut 100 vuotta sisällissodasta. Olisiko sata vuotta riittävä aika sen myöntämiseen, etteivät vuonna 1918 olleet vastakkain itsenäisyyden puolustajat ja vastustajat vaan kummankin osapuolen enemmistön tavoitteena oli itsenäinen Suomi?

Alia Dannenberg
filosofian tohtori, kauppatieteiden maisteri
Joensuu

Jari Karttunen
filosofian maisteri, valtiotieteiden tohtorikoulutettava
Joensuu

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *