Stoppi homo- ja transfobialle!

Osallistuin tänään homo- ja transfobian vastaisena päivänä teemaa käsittelevään Jussi Nuortimon vetämään nettipaneeliin (linkin takaa löytyy tallenne), jossa muina keskustelijoina olivat Silvia Modig ja Minna Minkkinen. Ohessa avauspuheenvuoroni, jossa nostin esille, kuinka transvihaa yritetään salonkikelpoistaa pukemalla sitä feminismin kaapuun.

Hyvää homo- ja transfobian vastaista päivää kaikille!

Pahinta syrjintää on se, että lakeihin on määritelty, että tietyillä vähemmistöillä on vähemmän oikeuksia kuin valtaväestöllä. Ainakin hallitusohjelman perusteella nykyisellä hallituksella on hyvä tarkoitus vähentää sateenkaariväen laintasoista syrjintää ja kaltoinkohtelua, mutta piru asuu taas yksityiskohdissa. Esimerkiksi vanhempainlain muutokset tulevat näillä näkymin olemaan lähinnä teknisluonteisia eivätkä ota huomioon sateenkaarikentän vanhemmuuden moninaisuutta. Translain uudistuksessa translapsien oikeudet itseilmaisuun ja identiteetin vahvistamiseen saattavat jäädä kaiken muun jalkoihin.

Mutta lähitulevaisuus saattaa sisältää muita suuria uhkia sukupuolivähemmistöjen oikeuksien toteutumiselle, ainakin sen perusteella mitä isossa maailmassa sattuu ja tapahtuu. On mahdollista, että laintasoinen syrjintä lisääntyy ja sateenkaari-ihmisten oikeuksia taannutetaan. Erityisesti briteissä, mutta myös jenkeissä on salonkikelpoistunut sellainen transvihan muoto, joka teeskentelee feminismiä ja omassa kielenkäytössään väittää transihmisten oikeuksien toteutumisen kaventavan naisten oikeuksia. He kutsuvat itseään radikaalifeministeiksi tai ”transkriittisiksi feministeiksi”, mutta yleisesti heistä käytetään kirjainlyhennelmää TERF. Se tulee sanoista trans-exclusionary radical feminism. ”Transihmiset poissulkeva radikaali feminismi”.

Terffien toiminnan ydinajatus on sama kuin rasistien ”maahanmuuttokriittisyys”, eli salonkikelpoistaa vihaideologia kaappaamalla järjestö sisältäpäin. Näin ”maahanmuuttokriitikot” vyöryttivät perussuomalaiset. ”transkriittiset feministit” yrittävät vyöryttää feministisen liikkeen ja maailmalla ovat siinä monin paikoin onnistuneet. Useissa maissa aloitettuaan yhteistyön oikeistokonservatiivien kanssa terffit ovat aiheuttaneet suurta lainsäädännöllistä takapakkia transihmisten oikeuksiin.

Saara Särmä on keksinyt aivan loistavan lyhenteen korvaamaan TERF:iä, koska hän koki ongelmalliseksi sen, että siinä tunnustetaan terffit feministeiksi. Hänen lyhenteensä on FART, joka tulee sanoista feminism appropriating reactionary transphobe. ”Feminismiä omivat taantumukselliset transfoobikot”.

Feministinen liike on haavoittuva tällaiselle vyörytykselle, koska tapana on ollut ajatella, että feministien piiri on laaja ja on ovet ja ikkunat auki ja katto korkealla ja kaikenlaiset feministiset suuntaukset otetaan avosylein vastaan.

Terffit eli fartit ovat perustaneet yhdistyksiä ja yrittävät normalisoida transvihaa päivänpoliittisessa keskustelussa. He häiritsevät poliitikkoja näiden toteuttaessa luottamustehtäviään – yksi tällainen minuun kohdistunut ahdistelu on poliisitutkinnassa. Jos vaikka vertaan sitä, millaista keskustelua minusta, näkyvästä transaktivistista, käydään hommafoorumilla tai näiden farttien foorumeilla, niin hommafoorumin keskustelujen sävy on paljon sivistyneempi. Pahinta transvihaa minuun ovat kohdistaneet juurikin feministeiksi itseään tituleeraavat naisoletetut, jotka ovat löytäneet ideologiaansa ”transkriittisen” twistin.

Koska fartit pelkäävät eniten tulevansa ulossuljetuksi feministisestä liikkeestä, tulisi feministisiksi itsensä tunnustautuvien järjestöjen ja toimijoiden sanoutua irti kaikista feminismin nimissä toteutettavista vihaideologioista kuten transvihasta ja tuomita jyrkästi nämä vihaideologiat. Tiedän, että se on kipeä tie, mutta se on ainoa tie. Vaikeneminen on hyvä kasvualusta vihaideologialle – vaikeneminen on kuuluisa hiljainen hyväksyntä.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *