Show goes on!

Mustat kuningattaret!

Mustat kuningattaret!

Melkoiset pari viikkoa – olin aikonut todeta hullunmyllystäni, mutta itse asiassa kuukausi on tässä tarkempi aikamääre. Viime kuukauden aikana olen käynyt shakkimaajoukkueen matkassa Georgiassa pelaamassa euroopanmestaruusturnauksessa, osallistunut Vasemmistoliiton puoluekokoukseen Kuopiossa ja tänä viikonloppuna Setan edustajistokokoukseen Joensuussa – suurimmat rutistukseni mainitakseni.

On vaikea sanoa, mikä turnausmatkassa oli mieleenpainuvinta, koska matkalla sattui ja tapahtui kaikenlaista. Toki georgialainen keittiö oli jo vuoden takaisella olympiamatkalla tehnyt minuun suuren vaikutuksen, ja edelleen olen sitä mieltä, että maailman paras punaviini tulee Georgiasta. Myös bussimatka Tbilisistä Batumiin oli jälleen ikimuistoinen: kuskilla oli ohjaamossa taikakaluina kolme krusifiksia, kaksi ikonia ja rukousnauha, ja täpärissä ohituksissa hän teki tiuhaan ristinmerkkejä. Tien varsi oli täynnä autonromuja, ristejä, kynttiläkokoelmia ja muita muistopaikkoja, ja ohituksen aikana sumuisella vuoristotiellä rekan tullessa vastaan oli muutamasta sentistä kiinni, ettei maajoukkueemme muistolle olisi pystytetty vastaavaa.

Omalta osaltani turnaustunnelmia näin jälkikäteen kuvaa hyvin Queenin kappale March of the Black Queen – seitsemästä pelistäni kuusi pelasin mustilla. Georgian Chess TV valitsi pikapeliformaatilla toteutettuun haastatteluun mielenkiintoisia pelaajia, ja näemmä ensimmäisenä olympialaisissa pelanneena transnaisena olin riittävän mielenkiintoinen. Vuoden takaiseen verrattuna Georgiassa on otettu sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksissa melkoista takapakkia, joten se, että toimittaja valitsi minut haastateltavaksi ja että haastattelu vieläpä julkaistiin, oli melkoinen voitto ”homopropagandalle”. Shakilliseen puoleenkin olen tyytyväinen, koska ylitin odotustuloksen ja pelasin mieleenpainuvan pelin.

Myönnettäköön, että tänä aamuna turnausväsymys jo painoi hieman, ja pari minuuttia ennen varapuheenjohtaja- ja hallitusehdokkaiden tenttiä tuijotin itseäni peilistä ja mietin syntyjä syviä. Sanoin ääneen ”show must go on”, kokosin itseni, ja seuraavaksi olinkin freesinä areenalla. Ilmeisesti suoriuduin grillauksesta riittävän hyvin, kun kerran tulin valituksi seuraavaksi kahdeksi vuodeksi jatkokaudelle Setan varapuheenjohtajaksi ensimmäisellä äänestyskierroksella. Kiitos ehdokaskollegoilleni Petteri Keräselle ja Anne Ollille kirittämisestä ja edustajistolle luottamuksesta! Linkin takaa tiedote ja kokouksen kannanotto.

Samaa oli aistittavissa viime viikonlopun puoluekokouksessakin, jossa sain päivityksen puoluehallitussuhteeseeni, eli nykyään olen varsinainen jäsen enkä enää varajäsen. Molemmissa kokouksessa puhuttivat feminismin kaapuun pukeutuvat transvihaajat (terf = trans-exclusionary radical feminism), ja paras lääke näitä öyhöttäjiä vastaan on sulkea heidät ulos feminismistä. Transaktivistina suosittelen kaikkia feministiseksi julistautuneita järjestöjä ja liikkeitä lisäämään julistautumiseensa seuraavan lauseen: ”Vihaideologiat eivät kuulu feminismiin, ja [järjestön nimi] tuomitsee jyrkästi feminismin nimissä toimivat vihaideologiat.” Tällöin se, että transviha ei kuulu feminismiin, tulee täysin selväksi. Kiitän kaikkia kanssani asiasta keskustelleita – näiden keskustelujen tuloksena kiteytyi tuo yllä oleva lause, jolla rakennetaan siltoja transyhteisön ja feminismin välille!

Ohessa vielä teemaa käsitellyt puoluekokouspuheeni, ja vakuutan, että tämä ei todellakaan jää tähän. Ja show jatkuu – huomenna vuorossa on Joensuun kaupungin budjettivaltuusto…

Ystävät, toverit,

Aluksi muistutan lähimenneisyyden tapahtumista. Siitä, kuinka rasistit, fasistit ja uusnatsit nousivat Suomessa valtavirtaan. Tämä tapahtui kuin varkain, ja tapahtumien polttopisteessä oli eduskuntapuolue perussuomalaiset. Perussuomalaiset eivät halunneet tuomita rasismia vaan pitivät ovet auki ja katon korkealla kaikenlaisille ”maahanmuuttokriitikoille”. Vasemmisto oli tästä pään pensaaseen pistämisestä syystäkin tuohtunut.

Pikakelaus tähän hetkeen. Nyt vasemmistoliiton on oltava varuillaan, ettei vahingossa hyvän tekemisen nimissä tee samaa kuin perussuomalaiset, eli avaa ovia vihaideologialle. Pieni mutta äänekäs vähemmistö yrittää feminismin sateenvarjon suojissa valtavirtaistaa transvihaa. Kyse on ”sukupuolikriittisiksi” tai ”transkriittisiksi” feministeiksi itseään kutsuvista tahoista – huomaa tässäkin sanan kriittinen käyttäminen vihaideologian savuverhona. Näissä vihaideologioissa transnaiset, kuten minä, ovat patriarkaatin soluttautumisjuoni naisia vastaan ja transmiehet sukupuolipettureita. Naisten suojelemisen nimissä he haluavat häätää transnaiset naisille tarkoitetuista tiloista ja inhoavat syvästi kaltaisiani transaktivisteja.

Onneksi Suomessa intersektionaalinen feminismi on valtavirtaa, eikä transviha ole vielä saanut feministisessä liikkeessä merkittävää jalansijaa. Tosin vaara on ilmeinen – esimerkiksi Isossa-Britanniassa tilanne on toinen. Siksi jos Vasemmistoliitto aikoo julistautua feministiseksi puolueeksi joko säännöissään tai periaateohjelmassa, samalla on jyrkästi tuomittava feminismin nimissä toteutettavat vihaideologiat. Jos emme tee tätä vaan sorrumme tyhjiin lauseisiin siitä, että feminismi sisältää kaikenlaisia suuntauksia tai että määrittelemme feminismin itse, olemme vaarallisella tiellä tekemässä transvihasta salonkikelpoista.

Emme voi antaa kaapata feminismiä vihaideologian alustaksi, vaan meidän on ryhdyttävä määrätietoisiin toimiin näiden vihaideologioiden marginalisoimiseksi ja häätämiseksi feminismin suojista. Se on lopulta myös feminismin etu.

Ystävät ja toverit, vasemmiston rooli on yhteiskunnassa pitkään ollut pelata mustilla nappuloilla. Puolustamme sosiaalista oikeudenmukaisuutta porvarien hyökkäyksiä vastaan, mutta vasemmistoliiton on uskallettava yhä useammin ja rohkeammin pelata valkoisilla: ottaa radikaali aloite ja tehdä työväenluokan ikiaikaisista unelmista totta. Näitä asioita olen edelleen sitoutunut ajamaan myös puoluehallituksessa.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *