Porsaanreikiä lakeihin ja suhmuroituja hankintoja

Punaisilla Suvipäivillä Kaavilla keskusteltiin viikko sitten (1.7.2018) alustukseni pohjalta korruptionvastaisesta toiminnasta ruohonjuuritasolla.

Korruptio on yleisen määritelmän mukaan toimivallan väärinkäyttöä yksityisen edun saamiseksi.

Kansainvälisissä arvioinneissa ja tutkimuksissa Suomi on saanut sapiskaa olemattomista korruption vastaisista toimista. Julkisen sektorin korruption ja väärinkäytösten osuus voi olla jopa 5 prosenttia julkisesta taloudesta. Koko maan tasolla tämä tarkoittaa kahta miljardia euroa vuosittain.

Yleensä korruptio mielletään lahjonnaksi, ruskeiden kirjekuorien vaihtamiseksi pimeillä kujilla, varjotaloudeksi.

Koska Suomessa tavallinen ihminen hallinnossa asioita hoitaessaan ei joudu ruskeita kirjekuoria antamaan, yleinen kokemus on, että Suomessa korruptiota ei juuri ole. Suomessa korruptio ei kuitenkaan toimi näin, vaan edellytyksenä korruptioon osallistumiselle on pankkitili, y-tunnus sun muut – korruptio on osa normaalia taloutta. Suomalainen korruptio tapahtuu salongeissa, yhteiskunnan ylätasolla. Suomalainen korruptio on rakenteellista korruptiota.

On suomalaisessa korruptiossa rahaakin vaihdettu – esimerkiksi taannoinen vaalirahakohu, jossa elinkeinoelämän edustajat palkitsivat kannaltaan hyviä päätöksiä tehneitä poliitikkoja avokätisesti vaalirahalla. Kohun seurauksena vaalirahoituslakia hieman muutettiin, mutta nykyinenkin laki mahdollistaa anonyymin palkitsemisen (tosin se on hieman työläämpää kuin aiemmin).

Suomalaisessa korruptiossa tyypillisempää on, että rahan sijaan vaihdettavana hyödykkeenä ovat vastapalvelukset. Niiden todentaminen on hankalaa.

Mitä korruptioeliitti haluaa? Muodossa tai toisessa taloudellista etua. Halutuinta on sopivalla tavalla säädetyt lait. Porsaanreiät verolaeissa, hankintalaissa tai sopivasti bisnestä edistävä lainsäädäntö vaikkapa sote-sektorilla. Alemmilla tasoilla tavoitellaan taloudellista hyötyä suoremmin, esimerkiksi siten, että julkinen sektori hankkii yritykseltä jotain vähemmän tarpeellista kunnollisella ylihinnalla.

Esimerkki dekkaristani Suurmestari: lahjotut poliitikot ja viranhaltijat päättävät julkisista hankinnoista kunnan vahingoksi ja lahjojansa eduksi. Palkkiona he saavat mittavia hallituspalkkioita lahjojan yirtysryppäältä. Yleensä korruptio ei ole näin hyvin peiteltyä.

Sidonnaisuuksien valvonta ja julkisen sidonnaisuusrekisterin ylläpito ovat tilikaudelle 2017 voimaan astuneita tarkastuslautakunnan uusia tehtäviä. Lain tarkoitus on varmaan ollut hyvä, mutta huomautan, että viime vuonna voimaan astunut kuntalain sidonnaisuusilmoitusten tekovelvollisuus koskee huomattavasti suppeampaa porukkaa kuin paljon kauemmin voimassa olleet hallintolain esteellisyyssäädökset. Erityisesti kannattaa huomata, että sidonnaisuusrekisterissä läheisten sidonnaisuuksia ei tarvitse ilmoittaa, vaikka ne muodostaisivatkin hallintolain mukaisen esteellisyyden. Kuntalain esitöissä annetaan ymmärtää, että näin on ollut tarkoituskin, mutta sitä ei perustella mitenkään.

Oletetaan kunnan kanssa liiketoimia tekevän yrityksen omistaja. Hänet valitaan kunnanhallituksen puheenjohtajaksi, ja täten hän tulee sidonnaisuusilmoitusvelvollisuuden piiriin. Kyseinen henkilö siirtää yritysomistuksensa vaikkapa puolisonsa tai muun lähisukulaisen nimiin. Siirron jälkeen hänen ei tarvitse mainita tätä yritystä sidonnaisuusilmoituksessaan, vaikka hallintolain mukaisesti hän on edelleen esteellinen lähipiirikytköksen kautta vaikkapa päättämään kunnan ja firman välisistä toimista. Koska todellisuus on yleensä tarua ihmeellisempi enkä edes dekkaristina pysty kuvittelemaan niin villejä kuvioita kirjoihini kuin todellisuudessa pahimmillaan on, on hyvinkin mahdollista, että tässä mainitsemaani porsaanreikää jotkut ovat jo ymmärtäneet menestyksekkäästi soveltaakin.

Sidonnaisuusrekisteriin tutustujille toivotan matkaevääksi sopivan määrän ammatillista skeptisyyttä ja muistutan, mitä aiemmin sanoin lainsäätäjien lobbaamisesta.

Jokainen ihminen voi osallistua korruption vastaiseen taisteluun seuraavilla tavoilla:

  • Iske lompakkoon, boikotoi. Korruptioon osallisia yrityksiä julkistetaan silloin tällöin mediassa. Kansainvälinen korruptio lasketaan. Kerro julkisesti syy boikotillesi.
  • Älä missään vaaleissa äänestä korruptiojärjestelmään osallisia poliitikkoja, vaikka he olisivat kuinka suosittuja tahansa. Äänestä korruptiojärjestelmän vastustajia. Kehota myös muita toimimaan samoin.
  • Nosta julkinen älämölö. Levitä korruptiota ja veronkiertoa käsitteleviä juttuja. Julkisuuden myötä ihmisten tietoisuus lisääntyy.
  • Tee ilmiantoja. Tuo perustellut epäilyt julkisuuteen.
  • Vaadi julkisesti viranomaisilta toimenpiteitä. Kun riittävän moni vaatii, se lisää toimien todennäköisyyttä.
  • Käyttäkää joukkovoimaa! Suuren joukon mielipide on vaikeampi sivuuttaa kuin yksittäisen ihmisen.

    Käyttäkää somea korruptionvastaisen ilmiön luomiseen. Korruption vastaiselle taistelulle suurinta myrkkyä on suomalaisen korruption vähättely ja ilmiöstä vaikeneminen.

  • Tue korruptionvastaista taistelua. Valitettavasti tämä taistelu vaatii myös rahaa. Esimerkiksi Finnwatch tekee hyvää työtä, mutta tarvitsee toimiakseen rahoitusta.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *