Uussuomettumista

eli rähmällään länteen

 

Luultavasti monet muistavat termin ”suomettuminen” tai ”suomettuneisuuden aika”, joka tarkoitti Suomen ”reaalipolitiikkaa” suurimman, mahtavimman ja neuvostoliitoimman itänaapurin kyljessä. Nykyään näitä aikoja katsotaan suurella inholla, ja niitä poliitikkoja ja korkeaa valtion virkajohtoa, jotka toimivat Kremlin juoksupoikina tai KGB:n informantteina, halveksitaan avoimesti. KGB:n hyväksi vakoilleita on myös useaan otteeseen syytetty maanpetturuudesta ja tuomittu raskaasti.

Neuvostoliittoa ei ole enää ollut pitkään aikaan, ja suomalaisetkin vaihtoivat pikku hiljaa leiriä itäblokista länsiblokkiin. Nähtävästi kuitenkin vanha perinne rähmällään olosta jäi; nyt sitä voisi kutsua ”uussuomettuneisuudeksi”. Vaikuttaa siltä, että meno USA:n suhteen on nyt hyvin samankaltaista kuin Neuvostoliiton suhteen 1970-luvulla. Pari vuotta sitten Wikileaks julkaisi USA:n diplomaattisähkeitä, joiden mukaan ainakin Paavo Lipponen ja Alexander Stubb juoksevat säännöllisesti USA:n Helsingin lähetystössä kertomassa salaisistakin valtion asioista. Kun Suomen media toi asian julkisuuteen, Lipponen totesi tähän: ”So what”. Niin – mitä siitä, että korkeassa asemassa olevat poliitikot kertovat valtionsalaisuuksia eteenpäin, kunhan valtio, jolle kerrotaan, ei ole Neuvostoliitto tai Venäjä? USA:n hyväksi vakoilemisesta ei tule syytteitä, eikä edes maine mene. Muutama viikko sitten media toi julkisuuteen, että myös Johannes Virolainen ja Max Jakobson ovat olleet CIA:n informantteja, eikä tästä ole heidän päälleen lokaa heitetty. Onko CIA:n informantti jotenkin ylempää kastia kuin KGB:n informantti, vai miksi kaikkia vieraiden valtojen hyväksi vakoilleita ei kohdella saman maanpetturuuspykälän mukaisesti?

Syy tähän kirjoitukseeni on oma henkilökohtainen pohdintani asioista ja kaksoisstandardeista. Muistan itse ajan, kun oli vielä Neuvostoliitto. Peruskoulun ensimmäisellä luokalla ollessani meidät oppilaat pakotettiin katsomaan televisiosta suorana lähetyksenä Brezhnevin hautajaisia, ja hautajaisten jälkeen sai ruokalasta jäätelöt ja loppupäivän vapaaksi. En todellakaan kaipaa niitä aikoja takaisin. Mutta en voi välttyä huomaamasta, että nykyään USA on kutakuinkin sama asia kuin Neuvostoliitto tuolloin. Polkee ihmisoikeuksia. Kiduttaa rutiininomaisesti. Sotii ja tappaa (toki se on tehnyt sitä koko ajan, mutta nykyään entistä korostetummin). Vähät välittää kansainvälisestä oikeudesta. Vainoaa toisinajattelijoita. Pitää poliittisia vankeja. On paisuttanut urkintaverkostonsa koko maailmaan ulottuvaksi. Ja suomalaiset ovat USA:han päin rähmällään.

Entä mitä tapahtuu, kun joku paljastaa tämän imperiumin ikäviä salaisuuksia? ”Sananvapauden puolustajana” tunnetulle USA:lle sananvapaus sopii vain silloin, kun se kohdistuu muiden ikäviin asioihin. Wikileaks yritettiin tukahduttaa. Bradley Manningille käy todennäköisesti huonosti näytösoikeudenkäynnissä, joka toteutetaan suoraan neuvostotuomioistuimien manuaaleilla. Ja nyt Edward Snowden julkaisi NSA:n laajan urkintaohjelman, jonka mukaan USA:n tiedustelu pääsee käsiksi esimerkiksi kaikkiin Facebookin, Applen, Microsoftin ja Googlen käyttäjätietoihin, kuviin, viesteihin, viestien metadataan ja mihin vain ikinä haluavat. Tämä koskee niin USA:n kansalaisten kuin ”ulkomaalaistenkin” (me suomalaiset mukaan lukien) tietoja. Ajatelkaa, millainen haloo olisi noussut, mikäli Neuvostoliitto olisi aikoinaan toteuttanut jotain vastaavaa!

Paljastuksensa myötä Snowden on joutunut ennennäkemättömän ajojahdin uhriksi. Totuuden kertojalle ei löydy yösijaa. Kuulemma Snowden ei olisi saanut paljastaa, että USA:n tiedustelu rikkoo sekä maan omia lakeja että kansainvälisiä sitoumuksia. Teollaan hän on todennäköisesti edistänyt aitoa maailmanrauhaa enemmän kuin useat Nobelin rauhanpalkinnon saajat, mutta kyseisellä palkinnolla häntä ei tulla muistamaan, sillä onhan aivan eri asia palkita kiinalaisia toisinajattelevia sananvapaustaistelijoita kuin yhdysvaltalaisia toisinajattelevia sananvapaustaistelijoita.

Toivottavasti Snowden löytää jostain itselleen ystävällismielisen ja turvallisen maan ja saa sieltä poliittisen turvapaikan. Voisin jopa toivoa, että Suomi alkaisi karistaa uussuomettuneisuutta niskastaan ja esimerkillisenä maana myöntäisi suoraselkäisesti Snowdenille turvapaikan, jota hän tänään 2.7.2013 kerrottujen tietojen mukaan on hakenut muun muassa Suomesta. Myönnettiinhän lännessä (tosin ei Suomessa) aikoinaan auliisti poliittisia turvapaikkoja neuvostoloikkareille, mutta kuka myöntäisi nykyään turvapaikkoja USA:sta loikkaaville poliittisten vainojen uhreille?

1 Comment

  1. Finlandisierung. Was ist das?

    Mitä se ”suomettuminen” oikein tarkoitti? Termi tulee Axel Springerin oikeistolaisesta lehtikonsernista, joka alkoi nimittämään puolueettoman ja liittoutumattoman Suomen ulkopolitiikkaa ”suomettumiseksi” (finlandisierung) joskus 1960-luvulla. https://fi.wikipedia.org/wiki/Axel_Springer_(yritys) .

    Tänä päivänä puhutaan ”kuplista” (termi oli tuohon aikaan tuntematon). Kuplatermistöllä koko Länsi-Eurooppa Länsi-Saksa (BRD) etunenässä oli täysin Nato-kuplan sisällä. Sieltä katsottuna Suomen saattoi hyvinkin ajatella olevan Neuvostoliiton kuplan sisällä. Käsitys on kuitenkin väärä.

    Suomi oli tukevasti molempien kuplien ulkopuolella yhtenä harvoista tuon ajan eurooppalaisista valtioista.

    Suomessa oli toki oikeistopiirejä, jotka olisivat kernaasti siirtäneet koko Suomen Nato-kuplaan (aivan kuten tänäänkin). Meitä sitoi kuitenkin YYA-sopimus, jonka Suomi oli solminut sodan jälkeen Neuvostoliiton kanssa. Sopimuksen takana oli koko Suomen työtätekevä kansa. Maltilliset oikeistolaisetkin käsittivät lopulta, että on viisaampi elää sovussa ”karhun” kanssa kuin ärsyttää sitä aivan riippumatta siitä mitä mieltä on sen yhteiskuntajärjestelmästä.

    YYA-sopimuksen sisältö ohessa: https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1948/19480017

    Kun sopimuksen lukee huolella ymmärtää, että se ei velvoittanut Suomea muuhun kuin estämään Saksan tai sen kanssa liitossa olevan maan hyökkäämisen Neuvostoliittoon Suomen alueen kautta. Muu sopimuksen teksti (ystävyyssuhteiden kehittäminen, jne.) on ympäripyöreää liturgiaa, joka ei sitonut mihinkään.

    Alkuperäisessä luonnoksessa Neuvostoliiton kanta oli paljon jyrkempi ja meni pitemmälle kuin lopullisessa sopimuksessa, mutta viisaat suomalaiset valtiomiehet Paasikivi ja Kekkonen mukaan lukien saivat tekstin muutettua tuohon lopulliseen muotoonsa.

    Sopimushan on kuin mikä tahansa hyökkäämättömyyssopimus, joita kaikki valtiot solmivat rajanaapureidensa kanssa. Siinä koko ”suomettumisen” asiasisältö!

    Mitään suomettumista ei siis virallisesti edes ollut olemassa. Neuvostoliitto yritti kyllä pariin otteeseen ehdotella yhteisiä sotaharjoituksia Suomen kanssa, mutta Kekkonen torppasi ne päättäväisesti, sillä sopimuksessa ei puhuta mitään sellaisista harjoituksista.

    Kummallista on, että vaikka Suomi ei ole liittynyt sotilasliitto Natoon, meillä pidetään nyt yhteisiä sotaharjoituksia Naton kanssa ja herrat ovat kansalta kysymättä solmineet ns. isäntämaasopimuksen, joka antaa maaperämme sotilasliitto Naton käyttöön tarvittaessa. Aikoinaan eivät edes kommunistit puhuneet Varsovan sotilasliittoon liittymisestä ja kaikki yhteiset sotaharjoitusehdotukset torjuttiin. Nykyään Suomi on siis virallisestikin ”suomettunut” Natoon.

    Olen syntynyt 1940-luvulla ja aikuistunut 1960-luvulla. Seurasin silloin ja seuraan edelleen päivän politiikkaa aktiivisesti. Yhtäältä on huvittavaa ja toisaalta traagisen surullista lukea ja kuunnella näitä ”suomettumisjuttuja”, joita kerrotaan. Puheet KGB-agenteista ja sun muista ovat silkkaa huuhaata. Varmasti KGB:llä oli agentteja Suomessa kuten myös CIA:lla ja muilla, mutta nämä olivat ja ovat edelleen täysin suurelle yleisölle näkymättömiä.

    Sen sijaan en jaksa olla ihmettelemättä sitä miten suomalainen poliitikko ja muu silmää tekevä on ”paavillisempi kuin paavi itse”. Ne rähmällään olijat olivat kaikenkarvaisia poliittisia kiipijöitä, jotka arvelivat nöyristelemällä edistävänsä omaa asiaansa. Ei YYA-sopimus eikä Neuvostoliitto mitään sellaista vaatinut. Nyt aivan samanlainen nöyristely poliitikkojen taholta kohdistuu EU:iin ja Natoon.

    Tästä samasta syystä ne koulujen rehtoritkin pakottivat katselemaan Breshnevin hautajaisia (aivan kuten tänään jotain vastaavaa länsipropagandaa).

    Onneksi me tavallinen kansa vähät välitimme poliittisesta liturgiasta, vaikka toki ymmärsimme hyvien suhteiden Neuvostoliiton kanssa olevan ulkopoliittisesti ja rauhan kannalta tärkeitä. Emme me neukkuja mitenkään vihanneet jos emme rakastaneetkaan. Koko YYA-sopimuksella oli hyvin vähän tekemistä tavallisessa arjessa. Hyvät suhteet kaikkialle ja sotilaallisten liittojen ulkopuolella oleminen. Se on tavallisen suomalaisen kannalta tärkeää.

    Toisaalta ”suomettumisen” aikana Suomea hallitsivat kaikkia suomalaisia työntekijöitä edustavat työtä tekevien hallituspuolueet: SDP, SKDL ja Maalaisliitto/Keskustapuolue tarpeen mukaan pienillä porvaripuolueilla täydennettynä. Työnantajia ja miljonäärejä edustava Kokoomus pidettiin hallituksen ulkopuolella.

    Niinpä köyhästä maatalousvaltaisesta Suomesta kehittyikin pikavauhtia moderni teollisuus- ja hyvinvointivaltio. Oikeastaan ”suomettumisen aika” olikin ihmisen parasta aikaa Suomessa (erästä kuuluisaa ajattelijaa siteeratakseni, jolle jotkut halusivat valtiolliset hautajaiset).

    Valitettavasti sitten vain 80-luvulla kävi niin, että kun duunarinkin elintaso kohosi työtätekevien hallituspolitiikan ansiosta entisen porvarin tasalle ja ylikin, alkoi duunarikin kuvitella olevansa porvari ja rupesi äänestämään porvareita (omaksi tuhokseen). Lopun tiedättekin.

    Reply

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *