Moraaliteesejä

 jotka päättäjien tulisi ottaa huomioon

 

Aluksi esitän kolme ihmisen moraaliin liittyvää teesiä:

  1. Kylläisen on helpompi olla moraalinen kuin nälkäisen.

  2. Moraali on pysyvämpää ja kestävämpää, jos se lähtee ihmisestä itsestään eikä synny ulkoisen tahon painostamana.

  3. Moraalittomuus tarttuu.

On helppoa ymmärtää, miksi kylläisenä on helpompi olla moraalinen kuin nälkäisenä. Jos on täysin köyhä, vailla tuloja, omaisuutta ja ruokaa, on luonnollista varastaa niiltä, joilla on, vaikka se olisi kuinka moraalitonta tahansa. Ruoan hankkiminen saattaa edellyttää jopa jonkun toisen tappamista, mutta nälkäkuoleman uhka ajaa ihmiset helposti tekoihin, joita he muuten pitäisivät moraalittomina.

Nälkä on yleistettävissä myös muihin puutteisiin perustarpeiden osalta. Päättäjien tulisi ymmärtää, että on sekä moraalista että järkevää huolehtia aivan kaikista – myös kaikkein huono-osaisimmista. Jos ei ole nälkäisiä (tai muuten perustarpeiden osalta puutteen alaisia), ihmiset ovat moraalisempia. -> Rikollisuus vähenee. -> Kaikilla on turvallisempi olo – myös niillä hyväosaisilla, jotka yleensä marmattavat siitä, että ”heidän verorahojaan käytetään sosiaalipummien hyysäämiseen”.

Pääsääntöisesti ihmiset eivät valitse sosiaalipummin uraa – yläkoulun oppilaanohjauksessa erilaisista uravaihtoehdoista keskusteltaessa kukaan tuskin toteaa, että ”miusta tulee sosiaalipummi”. Hyväosaiset eivät yleensä ymmärrä, että jotkut ajautuvat huono-osaisuuteen, vaikka yrittäisivät mitä. Kaikki eivät synny hopealusikka suussa rahakasan päällä istuvaan sivistysperheeseen. Valitettavasti se, minne syntyy, määrittää todella paljon niitä mahdollisuuksia, joita ihmisellä on, niin kehitysmaissa kuin Suomessakin. Vain harvat jaksavat, kykenevät ja osaavat taistella tätä syntymäosaansa vastaan. Siksi ilmainen terveydenhoito ja koulutus ovat ensiarvoisen tärkeitä moraalisemman yhteiskunnan rakentamisessa.

Mikäli ihminen on omissa pohdinnoissaan tullut siihen tulokseen, että tietyllä tavalla toimiminen on oikein, hän todennäköisemmin toimii oikein kuin sellainen ihminen, jolle on olemassa vain ulkoisia pakkoja toimia kyseisellä tavalla. Nämä ulkoiset pakot voivat olla maallisia, kuten maan laki, jota vastaan rikkonut päätyy tuomioistuimen eteen tuomittavaksi ja saa lain määräämän rangaistuksen, tai yliluonnollisia, jolloin jonkin uskonnon jumalan tahtoa tulkitsevat papit määräävät, mitä saa tai ei saa tehdä.

Täytyy ottaa huomioon, että on olemassa myös moraalin vastaisia ulkoisia pakkoja, niin moraalittomia lakeja kuin uskontojen määräyksiäkin. Luonnollisesti moraalittomia lakeja ja uskontojen määräyksiä tulee rikkoa. Moraalittomia lakeja tulee myös pyrkiä muuttamaan. Suomi, ainoana Pohjoismaana, ei ole saattanut voimaan tasa-arvoista avioliittolakia. Tämä on eriarvoistavaa ja teknisesti ottaen myös Suomen perustuslain vastaista, sillä nyt ihmisiä asetetaan eriarvoiseen asemaan omasta ja kumppanin sukupuolesta riippuen – avioliitossa olevilla on esimerkiksi oikeus perheen ulkopuoliseen adoptioon mutta rekisteröidyssä parisuhteessa olevilla ei.

Lisäksi laki sallii paljon moraalittomia asioita, kuten suomalaisen ”maan tavan” mukaisen korruption.

Moraalikato on seuraus yleisestä moraalittomuuden tarttumisesta. Sana on tullut esille talousuutisissa, kun on luonnehdittu, kuinka isot pankit hoitavat esimerkiksi palkitsemisia ja riskinottoa. Riskinottoa kuvaakin seuraava ilmaisu: ”Kruuna: minä voitan. Klaava: veronmaksajat häviävät.” On luonnollista, että tällaisessa ympäristössä otetaan ylettömiä riskejä ja muutenkin eletään kuin pellossa, sillä virheistä ei ole seurauksia itselle vaan ”vain” kasvottomille veronmaksajille – eli sinulle, minulle ja meille kaikille, mutta eihän se rikasta pankkieliittiä huoleta.

Moraalikatoa on myös se, että johtaja tulkitsee peruspalkkansa olevan korvaus siitä, että hän suvaitsee aamulla tulla työpaikalleen. Itse työnteosta pitäisi sitten palkita vielä erikseen. Lisäksi iso kiho on toki niin tärkeä, että hoitaa yksityisasioitaan työajalla, maksaa firman laskuun omia menojaan ja niin edelleen. Ei sitten kannata ihmetellä niitä työntekijöitä, jotka tällaisen pomon johtamassa firmassa toimivat samoin, eli hoitavat yksityisasioitaan työajalla eivätkä tee töitä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Varsinkin kun moraalisesta toiminnasta ei ole odotettavissa mitään hyviä seurauksia, kuten korkeampaa palkkaa tms. Koska tavallisilla työntekijöillä ei ole mahdollisuutta maksaa omia laskujaan firman piikkiin, työpaikoilta sujahtaa käsilaukkuun tai salkkuun kaikenlaisia toimistotarvikkeita. Työntekijän näkemys on, että eihän se haittaa, että hän ottaa tästä pari klemmaria ja kynää, kun firman pomo itse varastaa kymmeniä tuhansia euroja vuodessa.

Moraalikatoa on myös kaikenlainen veronkierto, olkoon se laillista ”verosuunnittelua” tai laitonta. Lähes jokainen pyrkii minimoimaan omat veronsa. Teknisesti ottaen se tarkoittaa, että nämä veronkiertäjät ja ”verosuunnittelijat” varastavat yhteiskunnalta, eli sinulta, minulta, meiltä kaikilta. Jotenkin Suomessa tunnutaan erilaisten verukkeiden varjolla ajattelevan, että yhteiskunnalta varastaminen on sallittua ja hyväksyttyä. Euroopassa on hyvä esimerkki siitä, mihin se lopulta johtaa: Kreikka.

Tähän moraalikatoon auttaisi huomattavasti verovähennysviidakon karsiminen ja yksinkertaistaminen: pois kaikki verovapaat osingot ja muut isokenkäisten verokeplottelun mahdollistavat ratkaisut. Itse maksan veroni tyytyväisenä, enkä ole koskaan tehnyt minkäänlaista ”verosuunnittelua”, vaikka koulutukseni puolesta osaisinkin.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *