Säästetään lusikalla, investoidaan kauhalla?

Kyllä on maailma jännä paikka ja ihmiset jänniä eläimiä. Karjalaisessa 19.10.2012 käsiteltiin Joensuun katastrofaalista taloustilannetta otsikolla ”Vyötä entistä tiukemmalle”. Kirjoitukseen liittyvässä grafiikassa on laatikko säästökohteista, kuten Laulurinteen suvenavaus, kahden koulun lakkauttaminen, opetustuntien vähentäminen, kansalaisopistomaksujen korottaminen keskimäärin 30 % ja lasten kotihoidon tuen kuntalisän pudottaminen 180 eurosta 80 euroon. Jännää sikäli, että näiden kaikkien kustannusvaikutukset lasketaan pääsääntöisesti kymmenissä tai sadoissa tuhansissa; ainoastaan koulujen lakkautukset saattavat päästä miljoonaluokkaan. Siis hyttysen ininää verrattuna Joensuun koko budjettiin, joka on yli 300 miljoonaa euroa. Ihmisen jännyyttä korostaa se seikka, että samaisen grafiikan ylälaidassa on lueteltu lähivuosina toteutettavat investoinnit. Näistä pienin on 5,5 miljoonaa euroa, muut huomattavasti suurempia. Mikäli ihminen olisi rationaalinen eläin, säästökohteet löytyisivät sieltä, missä suuret rahat liikkuvat, eli turhien investointien karsimisesta.

Nyt esitetty ”säästölista” on tiettyjä ihmisryhmiä syrjivä, ja joiltain osin se myös aiheuttaa lisäkustannuksia enemmän kuin säästöjä. Esimerkiksi kansalaisopistomaksujen korottaminen on mitä suurimmassa määrin eriarvoistava päätös: hyvätuloisia ja heidän lapsiaan se ei juurikaan kosketa, mutta entä köyhät, joilla ei ole varaa maksaa kansalaisopiston korotettuja kurssimaksuja? Onko tarkoitus, että kulttuurin tuottaminen ja harrastaminen Joensuussa olisi vain rikkaiden oikeus?

Malliesimerkki ”säästöstä”, joka aiheuttaa todellisuudessa vain enemmän kustannuksia, on kotihoidontuen kuntalisän alennus. Seuraavat luvut ovat kaupungin tilinpäätöksestä 2011 ja talousarviosta 2012. Vuonna 2011 Joensuussa kotihoidontuella hoidettavia lapsia oli 1273 ja vuonna 2012 suunnilleen saman verran. Vuonna 2012 kuntalisää on arvioitu maksettavan noin 250 lapsesta yhteensä 630 000 € (kuvitteleeko joku oikeasti, että tämän luvun puolittaminen pelastaa Joensuun talouden?). Yhden päiväkotipäivän kustannukset kaupungille ovat lasta kohti noin 80 €, ja vuodessa on päiväkotipäiviä keskimäärin 159, eli vuodessa 12720 € per lapsi. Talousarviota laadittaessa on todettu, että joillekin perheille kuntalisä on tärkeä, ja sen lakkauttaminen aiheuttaisi sen, että noin 15–30 % kuntalisää saavien perheiden lapsista siirtyisi kunnalliseen päivähoitoon. Mikäli kuntalisälapsista edes 10 % siirrettäisiin päiväkoteihin, päivähoitoon tarvittaisiin jo lisäkapasiteettia, sillä olemassa oleva ei riitä. Lasketaanpa: jos vaikkapa vain 24 lasta siirtyisi kuntalisän alentamisen vuoksi kotihoidosta päiväkotiin, päätös pienentää kotihoidontuen kuntalisää toisi jo kaupungille ylimääräisiä kustannuksia säästöjen sijasta – eikä tähän ole vielä edes laskettu sitä, että kaupunki joutuisi tekemään kalliita lisäinvestointeja puuttuvan päiväkoti-infrastruktuurin pystyttämiseen, koska päiväkotipaikkoja ei nykyäänkään riitä kaikille halukkaille.

Kotihoidontuki kuntalisineen on kaupungille edullinen tapa huolehtia lasten päivähoidosta, huomattavasti halvempi kuin päiväkoti. Mutta koska ensi vuoden kuntalisäksi ehdotettu 80 €/kk tuntuu lähinnä pottuilulta, on helppo kuvitella, että tämän teon johdosta moni kotona hoidettu joensuulaislapsi päätyykin ensi vuonna päivähoitoon. Vain parikymmentä tällaista perhettä, niin tämä kaupungin ”säästötoimi” näyttäytyykin jo taloudellisena möhläyksenä!

Lisäksi voidaan pohtia, ovatko kuntalisän myöntämiskriteerit Joensuussa liian tiukat. Kotihoidontukea saavista perheistä kuntalisään on Joensuussa oikeutettu ainoastaan joka viides, mikä kertoo suoraan, etteivät perheet ole tässä suhteessa lähimainkaan tasa-arvoisessa asemassa. Kuntalisän olemassaolo ja suuruus on muun muassa merkittävä vetovoimatekijä houkuteltaessa paikkakunnalle asukkaiksi uusia lapsiperheitä. Saataisiinko (paradoksaalista kyllä) enemmän säästöjä aikaan nostamalla Joensuussa maksettavan kuntalisän määrää ja väljentämällä sen myöntökriteerejä?

Ennen kaikkea Joensuun kannattaisi ryhtyä edelläkävijäksi myöntämällä kuntalisää myös osittaista hoitorahaa saaville, siis sellaisille vanhemmille, jotka tekevät lyhennettyä työaikaa hoitaakseen osan ajasta lapsiaan kotona. Kelan maksama osittainen hoitoraha, joka on tarkoitettu työajan lyhentämisestä johtuvan tulonmenetyksen kattamiseen, on työtuloista riippumatta ainoastaan 93,77 €/kk. Se on niin säälittävä summa, ettei yksikään taloudellisesti ajatteleva vanhempi lyhennä sen vuoksi työaikaansa. Jos Joensuu maksaisi sen lisäksi kuntalisää vaikkapa parisataa euroa kuukaudessa, osa-aikatyöstä tulisi varteenotettava vaihtoehto monelle sellaisellekin vanhemmalle, joka nykyään hoitaa lapsiaan täysipäiväisesti kotona. Verotulojen lisääntymisen lisäksi tämä parantaisi huomattavasti nykyisen kotihoidontukijärjestelmän tasa-arvo-ongelmia: ensinnäkin pienten lasten äidit, jotka nykyään käyttävät valtaosan hoitovapaista ja jäävät sen vuoksi usein työmarkkinoilla huonompaan asemaan, voisivat helpommin palata työelämään osa-aikatyön muodossa, ja toisaalta korkeampi osittainen hoitoraha mahdollistaisi monessa perheessä myös isän osittaisen kotiinjäämisen. Osittainen kuntalisä siis helpottaisi työn ja perhe-elämän yhteensovittamista, ja lisäksi se vähentäisi työttömyyttä, kun yhden täyttä työaikaa tekevän ja yhden työttömän sijasta työt voitaisiin jakaa kahdelle osa-aikaiselle työntekijälle.

Miksi päättäjät eivät vaikuta osaavan laskea? Tämäkään ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa, vaan ihan normaaleja alkeislaskutoimituksia.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *