Pelastakaa Joensuun talous!

Ohessa kaupunginvaltuuston kokouksessa 17.6.2013 pitämäni Vasemmistoliiton valtuustoryhmän ryhmäpuheenvuoro. Puheeseeni on viitattu valtuustoa käsitelleissä lehtikirjoituksissa kursorisesti Karjalaisessa 18.6.2013 ja laajemmin Karjalan Heilissä 19.6.2013.

Valtuuston kokouksesta todettakoon kuriositeettina, että käytännössä kaikki valtuustoryhmät tavalla tai toisella viittasivat ennaltaehkäisevien toimien tärkeyteen. On hyvä, että tärkeistä asioista käydään julkista keskustelua. Toivottavasti tämä johtaa myös konkreettisiin tekoihin. Voin tässä julkisesti todeta, että syksyllä ensi vuoden talousarviota laadittaessa nähdään, onko näillä muiden puolueiden sanoilla katetta vai jäävätkö ne vain sanoiksi.

Itse tulen ensi syksyn talousarviovalmisteluissa esittämään määrärahakorotuksia ennaltaehkäiseviin toimiin sosiaali- ja terveyspuolella. Voitaisiin vaikkapa ”kokeilla”, millaiset vaikutukset olisi omaishoidon tuen määrärahan kasvattamisella siten, että tukea voitaisiin maksaa 200 uudelle omaishoitajalle. Tämä kustantaisi noin 1,4 miljoonaa euroa vuodessa. On todennäköistä, että erikoissairaanhoidosta, terveydenhoidosta ja vanhus- ja vammaispalveluista kertyisi säästöjä yhteensä vähintään kaksinkertainen summa, mahdollisesti jopa viisinkertainen. Hyvä diili, eikö? Voi olla, että ennaltaehkäisevien toimien määrärahoista lopulta äänestetään valtuustossa, jolloin oikeasti punnitaan, ketkä ovat sanojensa takana ja ketkä vain puhuvat.

Mitä tulee puheenvuorossani esittämääni uuden tuotantojohtajan huippuviran perustamisen kritiikkiin, esimerkiksi SDP:n Seppo Eskelinen arvosteli omassa puheenvuorossaan näkemystäni todeten, että on erikoista, ellei tuottajan neuvottelukunnalle haluta antaa resursseja valmisteluun. Omasta puolestani voisin todeta, että on erikoista, ettei niin tärkeää asiaa kuin tuotantojohtajan viran tarpeellisuutta ymmärretty jo tilaaja-tuottajamallia ja sen käyttöönottoa suunniteltaessa. Onko uusi tuotantojohtajan virka siis sittenkin vähemmän tärkeä kuin annetaan ymmärtää, vai onko tilaaja-tuottajamallin valmistelu tehty niin huolimattomasti, että siihen on jäänyt kokonaisen keskeisen johtajanviran suuruinen karkea arviointivirhe? Vai voisiko peräti olla, että tulevan tuotantojohtajan viran tarve on hyvinkin ollut asiasta päättävien tiedossa jo suunnitteluvaiheessa, mutta sitä ei haluttu kertoa julkisesti, koska tieto uudesta huippuvirasta olisi herättänyt (täysin aiheellista) vastustusta uutta ”Joensuun mallia” kohtaan?

Lopuksi todettakoon, että olen usein törmännyt kaupungin talouteen liittyen seuraavaan älyttömään ajatukseen: ei voida käynnistää sellaisia toimia, jotka säästävät rahaa, sillä niiden käynnistäminen vaatisi rahaa tilanteessa, jossa pitäisi tehdä säästöjä. Voi kuitenkin olla, että yhdellä taholla tehty määrärahojen lisäys saa toisaalla aikaan määrärahanlisäystä suuremman säästön. Siksi säästöissä tulee aina tarkastella ensisijaisesti kokonaiskuvaa eikä yksityiskohtia.

Arvoisa kaupunginvaltuusto,

Vasemmistoliiton valtuustoryhmän mukaan Joensuun nykyinen katastrofaalinen taloustilanne oli jo vuosi sitten hyvin nähtävissä niille, jotka taloudesta jotain ymmärtävät. Silti varoituksen sanoja ei haluttu kuunnella. Myöskään veroprosenttia ei tuolloin haluttu nostaa, vaikka kansalaiset selvästi ilmoittivat kannattavansa mieluummin verojen nostamista kuin palvelujen leikkaamista.

Mutta nyt on tullut totuuden hetki. Jotain on tehtävä, ettei Joensuu ajaudu kriisikunnaksi. Kaupungin taloutta tulee katsoa laajasti ja pitkällä tähtäimellä. Ja edessä on vaikeita ratkaisuja.

Vasemmistoliitto toivoo, että valtuutetut ja virkamiehet kykenisivät pienten yksityiskohtien sijaan tarkastelemaan ensisijaisesti kokonaisuutta. Yksi kaupungin huomattavista raharei’istä on osaoptimointi, jossa yritetään parantaa pienen osa-alueen tulosta, mutta lopputuloksena kokonaisuus kärsii enemmän kuin säästöjä saadaan aikaan. Tällaisesta osaoptimoinnista on luovuttava ja tarkasteltava kaupungin taloustilannetta kokonaisuutena.

Konkreettisina toimenpiteinä Vasemmistoliitto esittää seuraavaa säästölistaa. En tässä juurikaan puutu inhimillisiin kärsimyksiin, vaan perustelen asioita euroilla, sillä sen laskutaitoiset päättäjät ja viranhaltijat toivon mukaan ymmärtävät.

  1. Turhista investoinneista luopuminen ja pakollisten investointien toteutuksen järkeistäminen
    Vaikka Joensuu väittää pyrkivänsä säästöihin, tämä ei vaikuta koskevan investointipuolta. Esimerkiksi Siilaisen terveysaseman lähes 40 miljoonan euron remontti ja laajennus voitaisiin toteuttaa taloudellisesti huomattavasti järkevämminkin. Taloudellista tehokkuutta lisäisi esimerkiksi urakan jakaminen helpommin kilpailutettaviksi osaurakoiksi, sekä rakennusvalvonnan teettäminen ulkopuolisten konsulttien sijasta virkavastuulla toimivilla viranhaltijoilla. Muuten on pelättävissä, että remontin kustannukset paisuvat tämänhetkisestä arviosta jopa useilla kymmenillä prosenteilla, kuten monissa kaupungin investoinneissa on viime vuosina tapahtunut. Huvivenesatamasta saati sitten toriparkista kaupungin laskuun ei tässä taloustilanteessa kannata nähdä edes märkiä unia.
  2. Konsulttipalveluiden käytön huomattava vähentäminen
    Syystä tai toisesta Joensuussa on vallalla kalliiden ja turhien konsulttipalvelujen käyttämisen kulttuuri. Kun vastuukysymyksiä tarkastellaan, on ilmeistä, että konsultin vastuu rajoittuu lähinnä konsulttipalkkion suuruuteen ja sen rahastamiseen. Kaikki muu vastuu – eli käytännössä kaikki vastuu – on sillä, joka luottaa konsulttiin. Sanomattakin on selvää, että kaupungin omana työnä tehtynä vastuut ovat kohdallaan, ja se tulee myös paljon halvemmaksi.
  3. Ennaltaehkäisevät toimet sosiaalipuolella
    Pieni satsaus ennaltaehkäisevään toimintaan – vaikkapa lastensuojelussa – aiheuttaa huomattavat säästöt korjaavissa toiminnoissa. Tästä syystä ennaltaehkäisevän toiminnan rahoitusta tulisi lisätä. Esimerkiksi kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista aiheutuneet kustannukset Joensuussa vuonna 2012 olivat 10 miljoonaa euroa. Jos ennaltaehkäisevään lastensuojelutyöhön investoitaisiin vaikkapa 2 miljoonaa euroa lisää, se pudottaisi lasten sijoituksista aiheutuneet kustannukset murto-osaan. Lupaukseni mukaan keskityn tässä pelkästään taloudellisiin vaikutuksiin, inhimilliset vaikutukset saa jokainen itse mielessään kuvitella.
  4. Omaishoito
    Omaishoidon tukea kasvattamalla kaupunki säästäisi huomattavasti muissa sosiaalimenoissa. Sote-lautakunta on vastannut, ettei omaishoidontuki ole subjektiivinen oikeus vaan määrärahasidonnainen sosiaalietuus. Yhden erikoissairaanhoitovuorokauden hinnalla kuitenkin kustantaa yhden omaishoitajan kuukaudeksi, joten omaishoidon tukeminen on ehdottomasti kannattavaa. Tämä ei ole hatusta tempaistu esimerkki, sillä ketjutus Joensuun sairaanhoidossa ei toimi: erikoissairaanhoitopaikoilla on ihmisiä, jotka kuuluisivat vähemmän kalliiseen hoitoon ja niin edelleen aina sellaisiin henkilöihin asti, jotka eivät tarvitsisi lainkaan laitospaikkaa, mikäli omaishoitajalle maksettaisiin asianmukainen korvaus.
  5. Kaupungin tarkastustoimi
    Konsernitarkastajan viran perustaminen toisi Joensuulle vuositasolla todennäköisesti miljoonien eurojen säästöt, kun ”maan tapa” kaupunkikonsernissa vähenisi taloudellisen valvonnan ollessa riittävällä tasolla. Vain riittävä valvonta takaa sen, että yhteisiä rahoja käytetään oikeisiin tarkoituksiin riittävällä huolellisuudella ja tehokkuudella.
  6. Henkilöstösäästöjen järkevä kohdentaminen
    On käsittämätöntä, että samalla kun suorittavaa työtä tekevää henkilöstöä lomautetaan, ollaan perustamassa uutta huippuvirkaa huippupalkalla, eli tuotantojohtajaa. Kaupunkilaisille tätä on vaikea perustella, sillä he tulevat kohtaamaan arjessaan suorittavan portaan henkilöstösäästöjen aiheuttamat palvelujen heikennykset. Mikäli henkilöstösäästöt nähdään välttämättömiksi, ne kannattaa kohdentaa mieluummin johtoportaaseen kuin suorittavan työn tekijöihin. Sen sijaan konsernitarkastajan uuden viran perustaminen on järkevää huonosta taloustilanteesta huolimatta, koska konsernitarkastajan virka maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin heti perustamisestaan lähtien.
  7. Kunnallisveroprosentin nostaminen
    Välttämättömyydestä voi tehdä hyveen. Kaupunkilaiset mieluummin maksavat korkeampaa kunnallisveroa kuin valitsevat palveluiden heikennyksen.

Nämä kaikki ovat valtuuston päätettävissä olevia asioita.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *