Joensuun investoinneista

(saattaa sisältää inhorealismia)

 

Nuorisovaltuuston järjestämässä keskustelutilaisuudessa käytiin Karjalaisen mukaan mielenkiintoista keskustelua. Karjalaisen jutun mukaan nuoret osasivat esittää oikeita kysymyksiä, mutta saivat kaupungin poliittisilta päättäjiltä ja korkeilta viranhaltijoilta varsin kummallisia vastauksia. Valitettavasti kutsu tilaisuuteen ei tavoittanut Vasemmistoliittoa, sillä silloin meiltäkin olisi tilaisuudessa takuuvarmasti ollut edustaja – mahdollisesti minä, sillä kalenterissani oli tuolloin sopivasti vapaata. Nyt minulla on ainoastaan näin jälkikäteen mahdollisuus kommentoida muutamia tärkeitä kysymyksiä.

Tilaisuudessa kysyttiin muun muassa, miksi Sirkkalan silta rakennettiin, vaikka rahalla olisi saanut muutakin. Tähän kaupunginjohtaja Kari Karjalainen vastasi: ”Demokratia valitsee, tehdäänkö siltoja vai kouluja.” Ensinnäkin pieni pedantti täsmennys: demokratia on hallitusmuoto ja juridinen tila, eikä se valitse yhtään mitään. Täsmällisemmin kyse on demokraattisesti valituista luottamushenkilöistä, jotka ovat viime kädessä tehneet päätöksen ja siis vastuussa sillan rakentamisesta. Kaupunginjohtaja ei kuitenkaan todennäköisesti avannut Joensuun investointien (siltojen) tekoprosessia. Menettelytapa vaikuttaa olevan raadollisesti seuraavanlainen:

  1. Investointi tuodaan kaupunginjohtajan talousarvioesitykseen ”kyökin puolelta” luottamushenkilöitä kuulematta, ja se sijoitetaan tulevia investointeja käsittävässä investointisuunnitelmassa parin vuoden päähän. Lisäksi investointi on alibudjetoitu luvattoman halvaksi verrattuna oikeisiin kustannuksiin, ja sen järkevyyttä epäileville vastataan, että ”kun halvalla saa”.
  2. Luottamushenkilöt eivät käy investointisuunnitelmasta keskustelua, koska kyse ei ole vielä seuraavan vuoden investoinneista, ja talousarviossahan on tarkoitus käsitellä ”vain” seuraavan vuoden asioita. Mahdollisesti virkakoneisto myös ohjaa käsittelyn koskemaan ainoastaan käyttötaloutta.
  3. Kun investointi jossain vaiheessa onkin seuraavan vuoden talousarviossa toteutumassa ja aiheuttamassa kustannuksia, vedotaan siihen, että totta kai investointi tehdään, sillä siitähän on aiemmin sovittu. ”Sopiminen” tarkoittaa tässä tapauksessa parin aikaisemman talousarvion hyväksymistä, joissa se on ollut investointisuunnitelmassa nähtävillä. Tässä vaiheessa myös investoinnin euromäärä on tarkentunut alkuperäistä suunnitelmaa kalliimmaksi, mutta sovittu mikä sovittu.
  4. Voi olla, että investoinnista pyritään käymään aktiivista keskustelua luottamushenkilöiden ja aktiivisten kansalaisten taholta. Tämä on kuitenkin hyödytöntä, sillä vaikka koirat haukkuu, karavaani kulkee (tästä minulla on omakohtaista kokemusta nimenomaan Sirkkalan sillan kritisoijana).
  5. Investointi on nyt talousarviossa, ja hanke kilpailutetaan. Urakkatarjousten avaamisessa paljastuukin ”yllätys”, eli halvin urakkatarjous on huomattavasti kalliimpi kuin valtuuston talousarviossa hyväksymä investointibudjetti. Hyviin pöytätapoihin kuuluisi tällöin tuoda investointi uudelleen valtuuston käsiteltäväksi, sillä valtuustohan ei ole hyväksynyt niin kallista investointia, mutta Joensuussa näin ei välttämättä toimita, vaikka summa ylittäisi valtuuston hyväksymän jopa 30 prosentilla. Tai mikäli investointi tuodaan valtuustoon, niin virkakoneisto on valmistellut asian siinä muodossa, että investointibudjetin ylitys on pakko hyväksyä, sillä aiemminhan on jo sovittu, että investointi tehdään.
  6. Kun investointikohde on valmis ja maksettu, huomataan, että matkan varrella on tapahtunut paljon yllättäviä asioita, jotka maksavat. Näin ollen jopa uusin suurennettu investointibudjetti ylitetään reilusti.

Tämä kuvio on valitettavasti pääsääntö eikä poikkeus. Älkää ihmetelkö, miksi kaupungin talous on kuralla. Kolikolla on kaksi puolta: kruunalla urakoitsija voittaa, klaavalla Joensuun kaupunki häviää! Lisäksi samaisessa nuorisovaltuuston tilaisuudessa demarien kaupunginvaltuutettu Seppo Eskelinen päästi suustaan valtaisan rupikonnan: ”Investoinnit ja käyttötalous ovat eri asioita, vaikka tulevatkin loppujen lopuksi samasta pussista.” Samainen sammakko on hyppinyt pöydille muidenkin luottamushenkilöiden ja kaupungin korkeiden viranhaltijoiden suista – viimeisin esimerkki on uunituoreessa Joensuun Uutiset -tiedotuslehdessä (4/2013), jonka pääkirjoituksessa kaupungin viestintäpäällikkö Ville Moilanen toteaa (juurikin Sirkkalan siltaa puolustaessaan): ”On kuitenkin hyvä muistaa, että investoinnit ja käyttötalous ovat eri asioita.” Tänään (27.11.2013) Karjalaisessa julkaistussa mielipidekirjoituksessani esitän jo ensimmäisen vuoden kauppatieteilijöille opetettavan tosiasian, että investoinnit näkyvät käyttötalouden kustannuksina, nimittäin poistojen muodossa. Julkaistu kirjoitukseni on kokonaisuudessaan seuraava:

Suomalaisten nuorten talousosaamisen puutteista kannetaan suurta huolta, mutta eipä heitä opastavien aikuistenkaan taloustiedoissa aina ole kehumista. Esimerkiksi Joensuun päättäjien keskuuteen on jostain pesiytynyt sitkeä harhaluulo, että investoinnit ja käyttötalous olisivat kaksi eri asiaa. Karjalaisen verkkolehden mukaan (18.11.2013) tämän käsityksen nosti jälleen kerran esiin kaupunginvaltuutettu Seppo Eskelinen (sd) nuorisovaltuuston järjestämässä kyselytilaisuudessa.

Sekä Joensuun nuorisolle että päättäjille tiedoksi, että investoinneista tehtävät poistot ovat tuloslaskelmassa käyttötalouden kuluja. Näin ollen koko investointisumma kiertää lopulta poistojen myötä osaksi käyttötaloutta. Joensuun ensi vuoden talousarviossa poistot muodostavat käyttötalouden kuluista jo yli 24 miljoonaa euroa, ja jokainen uusi turha investointi kasvattaa summaa entisestään. Jos tällainen perusasia ei ole päättäjien tiedossa, ei kannata ihmetellä, miksi kaupungin talous keikkuu kriisirajalla.

Alia Dannenberg
kauppatieteiden tutkija
Joensuun kaupungin tarkastuslautakunnan jäsen (vas)

Vielä selventävä esimerkki: Kaupunki ostaa sillan 15 miljoonalla eurolla. Sillan valmistuttua kaupunki maksaa sen, jolloin kaupungin kassasta lähtee 15 miljoonaa euroa. Kassasta lähtenyt raha heikentää kaupungin rahoitusasemaa, eli vastaavasti muiden asioiden rahoittamismahdollisuudet heikkenevät (tämä pätee myös investoitaessa velaksi, sillä lainahan pitää maksaa jossain vaiheessa). Oletetaan, että sillan taloudellinen pitoaika on 20 vuotta ja siitä tehdään tasapoistot, mikä siis kuvaa sillan kulumista käytössä. Näin ollen kaupungin käyttötalouteen muodostuu sillasta 750 000 euroa kustannuksia joka ikinen vuosi seuraavien 20 vuoden ajan, eli kunnes investoitu summa on kokonaisuudessaan kiertänyt tuloslaskelman kautta käyttötalouden kustannuksiksi. Vieläkö joku haluaa väittää, että investoinnit ja käyttötalous ovat eri asioita?

Sirkkalan sillan vaiheita, sen kustannusarvion muutoksia ja omaa rooliani mainitun hölmön investoinnin vastustajana löytää monin paikoin sivuiltani. Valitettavasti tässä kävi näin. Valmistuttuaan silta taitaa olla Joensuun tuhotun talouden muistomerkki. Luottamushenkilönä olisin mieluummin toivonut, että kaupunki olisi pystyttänyt minun ja kaltaisteni kansalaisten kunniaksi näkymättömän muistomerkin, eli sillan, jota ei koskaan rakennettu.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *