Joensuun tapa?

Olin eilisessä Joensuun kaupunginvaltuuston kokouksessa täydentämässä Vasemmistoliiton valtuustoryhmää Anni Järvisen poissaolon vuoksi. Kokouksessa oli käsiteltävänä useita tärkeitä asioita, kuten hallintosäännön uudistus (jonka yhteydessä ryhmätoverini Antero Puhakka esitti tarkastuslautakunnan tiedonsaantioikeuksien lisäämistä konserniyhteisöjen osalta, mutta valtuuston enemmistö päätti, ettei tytäryhtiöitä ole vieläkään tarpeen valvoa). Lisäksi ohjelmassa oli tilinpäätös, arviointikertomus, valtuustokyselyn esittely sekä tili- ja vastuuvapauden myöntäminen tilivelvollisille vuodelta 2015.

Itse puutuin tällä kertaa pikemminkin yksityiskohtaan kuin suuriin linjoihin, mutta tämä nimenomainen yksityiskohta on ollut mielenkiintoni kohteena jo vuodesta 2014. Kyse on päihdepalveluhankinnoista Sovatek-säätiöltä. Puran tässä kirjoituksessani tapausta sen verran kun voin rikkomatta tarkastuslautakunnan jäsenen salassapitovelvollisuutta.

Tarina alkaa tarkastuslautakunnan kokouksesta 25.4.2016, jolloin tein tarkastuslautakunnalle lautakunnan saamien tietojen pohjalta seuraavan esityksen:

Sovatek-säätiön kanssa tehdyn sopimuksen epäselvyyksistä tehdään tutkintapyyntö, jolloin selviää, onko rikosta tapahtunut sekä mahdolliset vahingonkorvausvastuut kaupungille aiheutuneista vahingoista. Tarkastuslautakunnan tulee viedä asia erillisenä pykälänä valtuuston päätettäväksi.

Esitystäni ei kannatettu, joten se raukesi ilman äänestystä. Jätin käsittelystä kirjallisesti eriävän mielipiteeni, joka on pöytäkirjan liitteenä:

Esitin, että tarkastuslautakunta päättäisi viedä päihdepalveluhankinnan epäselvyydet kaupunginvaltuuston kokoukseen arviointikertomuksesta erillisenä pykälänä. Kyseisessä pykälässä tarkastuslautakunta olisi esittänyt kaupunginvaltuustolle, että kaupunginvaltuusto päättäisi käynnistää rikostutkinnan päihdepalveluhankinnasta Sovatek-säätiöltä. Kyse on vakavasta asiasta, joka on todennäköisesti aiheuttanut Joensuun kaupungille merkittävät taloudelliset tappiot. Mikään ei tässä kaupungissa muutu, ellei kyseenalaiseen ja mahdollisesti jopa rikolliseen menettelyyn koskaan puututa tosissaan.

Jätän kirjallisen eriävän mielipiteen siihen, että tarkastuslautakunnan enemmistö päätti toimia toisin.

Koska lautakunta päätti olla viemättä asiaa kaupunginvaltuustoon, otin sen esille eilisessä kokouksessa. Tässä valtuustopuheeni:

Arvoisa kaupunginvaltuusto,

Tässä kaupunginvaltuuston kokouksessa on käsitelty monia tärkeitä ja kauaskantoisia asioita, joihin olisin voinut puuttua. Olen kuitenkin päästänyt ne sormieni läpi, koska halusin keskittyä yhteen merkittävään yksityiskohtaan, jonka esittelen teille nyt.

Nostan nimittäin esille erään arviointikertomuksessa esiintyvän jatkokertomuksen ja alleviivaan muutamia seikkoja, jotka ovat tulleet ilmi vuoden 2014 arviointikertomuksen jälkeen.

Kyse on päihdepalveluhankinnasta Sovatek-säätiöltä. Kyseisen hankinnan vuotuinen arvo on kahden miljoonan euron luokkaa.

Arviointikertomuksessa 2014 mainitaan seuraavasti: ”Sopimus päihdehuollon ulkoistamisesta laadittiin tavanomaisesta sopimuskäytännöstä poikkeavalla tavalla, koska tarjoajat eivät olleet tasavertaisessa asemassa.” Teknisesti tämä on hankintalain toisen pykälän vastaista. Lisäksi kertomuksessa mainitaan, että ”sopimus ei ole tuottanut kaikkia sopimuksessa mainittuja palveluja.”

Arviointikertomuksessa 2015 saaga jatkuu, eli käy ilmi, että eräs kaupungin viranhaltija on Sovatek-säätiön edustajan kanssa suullisesti sopinut, ettei säätiön tarvitsekaan tuottaa näitä palveluja. Hintaa tällä suullisella sopimuksella ei kuitenkaan alennettu, vaikka palvelutasoa heikennettiin. Sopimuksen muuttamisesta ei ole tiedossa minkäänlaista virallista päätöstä. Täten on aihetta epäillä, että muutoksesta suullisesti sopinut viranhaltija on sekä ylittänyt toimivaltuutensa että aiheuttanut kaupungille huomattavia taloudellisia vahinkoja.

Tämän vuoksi esitän, että kaupunginvaltuusto nyt arviointikertomuksen käsittelyn yhteydessä päättää velvoittaa tarkastuslautakunnan tuomaan päihdepalveluhankinnan epäselvyydet valtuuston käsiteltäväksi. Asia on tuotava valtuustoon vuoden 2016 loppuun mennessä valtuuston erillisenä pykälänä, ja siihen tulee sisältyä tarvittavat toimenpidesuositukset, jotta valtuusto voi halutessaan päättää riittävän laajan ja ulkopuolisen viranomaistutkinnan käynnistämisestä asian selvittämiseksi.

Hyvät kaupunginvaltuutetut. Jos joku teistä miettii, miksi Alia tarjoaa havaittuun vaivaan lääkkeeksi tällaista matokuuria, pyydän ottamaan huomioon, että mikään ei tässä kaupungissa ikinä muutu, ellei kyseenalaiseen ja mahdollisesti jopa rikolliseen menettelyyn koskaan puututa tosissaan. Ulkopuolinen viranomaistutkinta on todennäköisesti ainoa mahdollisuus saada selville, onko näiden epäselvyyksien yhteydessä tapahtunut rikosta, ja kuinka paljon vahinkoa kaupungille on aiheutunut ja kenen toimesta.

Niille, jotka nyt mahdollisesti suunnittelevat vastaavansa, että tässä kaupungissa ei ole ollut tapana toimia näin, vastaan jo etukäteen, että olisiko jo korkea aika muuttaa tapoja. Nyt on oikea hetki linjata se, sallimmeko me valtuutetut kaupunkilaisten edunvalvojina huonot sopimuskäytännöt sekä mahdollisten väärinkäytösten toistuvan sormien läpi katsomisen.

Esitystäni kannattivat Marjatta Räty ja Marko Haakana. Omassa puheenvuorossaan Haakana nosti esille päihdepalveluhankinnan tärkeimmät kysymykset eli sen, mitä toimittamatta jääneet palvelut ovat mahdollisesti saaneet aikaan niitä tarvitseville. Inhimillistä hätää, joka on säteillyt myös päihdeongelmaisten läheisiin ja yhteiskuntaan. Omassa puheenvuorossani en tähän viitannut, koska kokemukseni mukaan nykymaailmassa kuunnellaan ensisijaisesti juridista tai talouspuhetta, minkä vuoksi oma puheeni oli puhtaasti juridis-taloudellinen.

Esitykseni hävisi äänin 46–7 (5 tyhjää). Aihetta käsittelevä Heilin artikkeli löytyy täältä.

Tässä vaiheessa ilmaisen kaupunginvaltuuston enemmistölle kiitollisuuteni siitä, että olette tehneet niin minulle kuin kaupunkilaisillekin selväksi sen, mikä on ”maan tapa” tässä kaupungissa. Toki sen, että nostan tällaisia asioita esille, voi halutessaan nähdä mystisen ”Joensuun konsensuksen” rikkomisena ja vaarallisena veneen keikuttamisena. Nämä mielipiteet jätän kuitenkin omaan arvoonsa, eli en välitä niistä enkä ota niitä huomioon valitessani toimintatapojani. Tehtäväni tarkastuslautakunnan jäsenenä sekä kuntapoliitikkona yleensä on valvoa kaupunkilaisten eli ihmisten etua, ei suojella systeemiä. Niille, jotka ovat tämän vuoksi vetäneet herneen nenäänsä, esitän syvät pahoittelut siitä, että eilenkin sanoin, mitä ajattelin. Tosin myönnettäköön, että myös ajattelin, mitä sanoin.

Lopuksi huomautus niille valtuutetuille, jotka kokouksen jälkeen puhisivat keskenään, että jo on Alialla otsaa mennä puhujanpönttöön syyttämään ihmisiä rikollisiksi. Tiedoksi, että en ole syyttänyt ketään rikolliseksi. Teon rikollisuutta ei Suomessa ratkaise yksittäinen kaupunginvaltuutettu eikä edes syyttäjä, vaan tuomioistuin – näin toimii oikeusvaltio. Puheessani en syyttänyt ketään, vaan toivoin päihdepalveluhankintojen epäselvyyksiä tutkittavan sen selvittämiseksi, onko rikosta tapahtunut vai ei. Valtuuston enemmistö ei kuitenkaan nähtävästi halunnut asiaa tutkittavan lainkaan. Jos Espoon Suomenoja-tapaus olisikin tapahtunut Joensuussa, niin olisiko sekin haluttu haudata yhtä hiljaisesti, ilman seremonioita ja mahdollisimman syvälle pois näkyvistä ja haisemasta?

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *