Hävittäjät ovat myös ilmastokysymys

Oheinen mielipidekirjoitukseni julkaistiin tämänpäiväisessä Karjalaisessa. Julkaisen myös yleisön pyynnöstä puheeni tämänpäiväisessä puoluevaltuuston kokouksessa – teema on vähemmän yllättäen sama.

Karjalaisen pääkirjoituksessa (22.1.2019) kannettiin huolta maanpuolustuksellisten näkökohtien unohtumisesta, kun Hornet-hävittäjille etsitään korvaavia järjestelmiä. Nykyaikaisen armeijan on kuitenkin otettava huomioon myös ympäristö ja muu yhteiskunta. Nämä tavoitteet eivät sulje toisiaan pois.

Uusien 64 hävittäjän elinkaarikustannuksiksi on arvioitu 38–61 miljardia euroa. Koneiden 30 vuoden käyttöiällä se tarkoittaa 1–2 miljardin euron vuosisatsausta.

Jos puolustusbudjettia ei kasvateta, se rapauttaa armeijastamme kaikki muut aselajit. Käytännössä summa on siis väistämättä pois jostain muusta valtion budjetissa.

Hiilidioksidipäästöjä hävittäjähankinnasta aiheutuisi noin 100 miljoonaa tonnia. Käyttövuosille jaettuna se tekee 3 miljoonaa tonnia vuosittain, mikä on viisi prosenttia Suomen kaikista hiilidioksidipäästöistä. Sen vähentäminen olisi huomattava ilmastoteko.

Nykyaikaisessa sodankäynnissä hävittäjät eivät ole puolustuskeino vaan puhtaasti hyökkäyssodan ase. Jos Suomeen todella hyökättäisiin, pääosa lentokentillä odottavista hävittäjistä ehdittäisiin tuhota ennen kuin ne ehtisivät edes ilmaan.

Miten ilmatilaamme sitten puolustetaan, jos ei hävittäjillä? Pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuspatteristoilla. Niitä modernein hävittäjin sotivat hyökkäysarmeijat edelleenkin kunnioittavat, ja se on paljon edullisempi ja ympäristöystävällisempi vaihtoehto. Ilmavalvontaan riittää pari vanhaa konetta.

Parasta olisi jättää turha, kallis ja epäekologinen hävittäjähankinta kokonaan tekemättä.

Alia Dannenberg
reservin luutnantti,
Vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas
Joensuu

Puheeni puoluevaltuuston kokouksessa:

Ystävät, toverit, hävittäjähankinta olisi järjetön

Suomen armeija kinuaa 64 hävittäjää seuraajiksi Horneteille. Uusien hävittäjien elinkaarikustannuksiksi on arvioitu 38-61 miljardia euroa. Koneiden 30 vuoden käyttöiällä se tarkoittaa 1–2 miljardin euron vuosisatsausta.

Jos puolustusbudjettia ei kasvateta, se rapauttaa armeijastamme kaikki muut aselajit. Käytännössä summa on siis väistämättä pois jostain muusta valtion budjetissa.

Aikoinaan lama-Suomi kurimuksessaan leikkasi aivan kaikesta – sosiaali ja terveyspalveluista, eläkkeistä, koulutuksesta – mutta samanaikaisesti törsäsi rahaa turhiin ja kalliisiin Hornetteihin. Olemmeko toistamassa nyt saman? Tekisimme saman kuin Kreikka, olisimme kuuluisalla Kreikan tiellä!

Armeijoiden ja asevarustelun päästöihin suhteutettuna hävittäjähankinta on arviolta 100 miljoonaa hiilidioksiditonnia, eli 3 miljoonaa tonnia käyttövuotta kohti, siis viisi prosenttia Suomen päästöistä.

Nykyaikaisessa sodankäynnissä hävittäjät eivät ole puolustuskeino vaan puhtaasti hyökkäyssodan ase. Jos Suomeen todella hyökättäisiin, pääosa lentokentillä odottavista hävittäjistä ehdittäisiin tuhota yllättävällä risteilyohjusiskulla ennen kuin ne ehtisivät edes ilmaan. Ilmaan päässeet ovat helppoa riistaa vastustajan pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksille. Vastustaja nauraisi partaansa, koska olisimme rapauttaneet puolustuskykymme ostamalla kalliita ja hyödyttömiä turhakkeita.

Hävittäjien hankintaa on perusteltu myös sillä, että niitä tarvittaisiin tykistön tulenjohtoon maalittajiksi. Parempaa, huomaamattomampaa ja kustannustehokkaampaa tulenjohtoa tehdään lennokeilla tai tiedustelutulenjohto-osastoilla.

Miten ilmatilaamme sitten puolustetaan, jos ei hävittäjillä? Pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuspatteristoilla. Niitä modernein hävittäjin sotivat hyökkäysarmeijat edelleenkin kunnioittavat, ja se on paljon edullisempi ja ympäristöystävällisempi vaihtoehto. Ilmavalvontaan riittää pari vanhaa konetta.

Parasta olisi jättää turha, kallis ja epäekologinen hävittäjähankinta kokonaan tekemättä.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *