En etsi valtaa, loistoa… eli valtuustofarssi, osa 5 (2017)

Hyvää joulua kyllä toivoteltiin, mutta tämän kokouksen (18.12.2017) vuoksi on ainakin allekirjoittaneella joulumieli hyvin kaukana. Karjalan Heili on käsitellyt kokouksen antia oheisessa jutussa (linkki). Seuraavaksi mieleenpainuneita episodeja.

Mielenkiintoinen tapaus Pyhäselän lukion osalta. Päätettiin Anni Järvisen esityksen ja äänestyksen jälkeen (äänin 31–28) sisällyttää vankilaopiskelijat oppilasmäärään. Matti Ketonen (kok) ihmetteli, että hallituksessa on aiemmin päätetty yhtä ja nyt valtuusto päättää toista. Vastasin Ketoselle, että valtuusto voi halutessaan kävellä hallituksen päätöksen yli, mikä on kuntademokratian mukainen ratkaisu eikä siinä ole mitään kummallista. Tosin tätä ratkaisua kritisoivat useat johtavat tahot, koska heidän mielestään ei ole selvää, kuinka tätä valtuuston päätöstä tulkitaan. Järvinen oli omassa puheenvuorossaan kyllä yksilöinyt, että kyse on tutkintoon johtavia opintoja opiskelevista aikuisolukiolaisista, ja jos kaupunginhallitukselle tulee tulkintaongelmia valtuuston päätöksen toimeenpanemisessa, se kysyy myöhemmin valtuustolta, kuinka tulkintaongelmat ratkaistaan. Elementary, my dear Watson.

Seuraavaksi oli vuorossa Pajakadun päiväkodin hankesuunnitelman ja kustannusarvion hyväksyminen. Teemasta ainoan puheenvuoron käyttänyt oli allekirjoittanut. Nostin esille hankintavaltuuksien sanamuotojen ongelmakohtia ja Siilaisen konsulttihankinnan (linkki) hengessä tiedustelin, onko tässäkin tapauksessa tarkoitus hankkia projektinjohto konsulteilta, vaikka asiasta ei mainita hankesuunnitelmassa eikä kustannusarviossa yhtään mitään. Puheenvuoroni jälkeen valtuuston puheenjohtaja Juha Mustonen (kesk) sulki kohdan ilman vastausta kysymykseeni. Käsittääkseni valtuutetun tulisi saada vastaus viranhaltijajohdolta valtuustossa esittämäänsä kysymykseen. Ohessa puheenvuoroni:

Arvoisa kaupunginvaltuusto,

Pyydän kiinnittämään huomiota siihen, että esitetystä hankesuunnitelmasta ei käy ilmi esimerkiksi eri tilojen yksikkökustannushintoja, jotka ainakin pitäisi olla hankesuunnitelman laatijalla selvillä – jos ei ole, niin kustannusarvio on vedetty hatusta. Miksi näitä lukuja ei voida tai ei haluta kertoa valtuutetuille päätöksenteon pohjaksi?

Lisäksi tiedustelen asiasta, jonka nostin esille talousarviovaltuustossa liittyen hankintavaltuuksiin. Onko projektinjohto tarkoitus hankkia konsulteilta ja paljonko se tulee kustantamaan?

Tilakeskuksen johtajan kohdalla lukee: ”Urakka-, suunnittelu-, hankinta- tai muun Tilakeskusta koskevan sopimuksen tekeminen hyväksytyn hankesuunnitelman ja kustannusarvion puitteissa tai mikäli sopimuksen arvo on enintään 1,5 milj. euroa. Muussa tapauksessa sopimuksen hyväksyminen on käsiteltävä omistajaohjausjaostossa.”

Tällä sanamuodolla on ainakin aiemmin perusteltu esimerkiksi sitä, että projektinjohto voidaan ostaa ulkopuoliselta konsultilta, vaikka tätä ei ole mainittu puolella sanallakaan hankesuunnitelmassa eikä hankesuunnitelmassa ole myöskään näytetty, kuinka paljon projektinjohto tulee maksamaan. Perustellaan, että hankesuunnitelma asettaa raamit ja kaikki, mitä hankesuunnitelman osoittaman rahasumman sisällä tapahtuu, olisikin operatiivinen päätös, joka ei kuulu valtuustolle ja josta valtuuston ei edes tarvitsisi tietää. Pyydän saada huomauttaa, että käytännössä tällaiset sanamuodot sekä niiden tulkinnat tekevät hankesuunnitelmista avoimia valtakirjoja käyttää hankkeen rahat ”parhaaksi katsotulla tavalla” ilman minkäänlaista kontrollia. Mielestäni tällainen menettely asettaa valtuuston yhdistetyn kumileimasimen ja herkkusienen rooliin – sieniähän tunnetusti pidetään pimeässä ja niille syötetään sitä itseään.

Olisiko aika muuttaa toimintakulttuuria – valtuustolle kerrottaisiin enemmän hankkeen yksityiskohtia ja tästä ”avoin valtakirja” -menettelystä luovuttaisiin. Enkä pitäisi pahana, että valtuustolle tuotaisiin nykyisen yhden vaihtoehdon sijaan useampi valmisteltu vaihtoehto, joista valita.

Kokous jatkui kaupungille perustettavan ”bisnesenkelirahaston” käsittelyllä, johon kaupunki ja yksityiset sijoittajat sijoittaisivat rahaa ja rahasto tekisi ”enkelisijoituksia” paikallisiin startup-yrityksiin noin 50 000 euron summilla. Muuten hyvä, mutta tuolla summalla juuri kukaan kasvuhaluinen pienyrittäjä ei tee yhtään mitään. Pentti Keskisalo (sd) epäili, että nämä rahat olisi parempi käyttää palveluihin, esimerkiksi Siun soten rahoittamiseen, ja se työllistäisi varmemmin kuin tämä rahasto. Itse pidin oheisen puheenvuoron:

Arvoisa kaupunginvaltuusto,

Mielestäni rahaston perustaminen tässä muodossa on virhe.

Ensinnäkin ihmettelen, miksi rahasto on tarkoitus perustaa kommandiittiyhtiönä. Muitakin vaihtoehtoja on. Kommandiittiyhtiörahaston ongelma on se, että päätöksenteko pysyy piilossa ja yksissä käsissä, kaiken mahdollisen demokraattisen valvonnan ulkopuolella. Valta keskittyy myöhemmin valittavalle vastuunalaiselle yhtiömiehelle. Mikä taho on tarkoitus valita vastuunalaiseksi yhtiömieheksi? Jos esimerkiksi Tiedepuisto, silloin ollaan metsässä, mutta omassa metsässä kumminkin. Kannattaa muistaa, että kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies on koko omaisuudellaan vastuussa yhtiön asioista, eli jos kommandiittiyhtiö tekee konkurssin tai joutuu vahingonkorvausvastuuseen, loppulaskun maksaa vastuunalainen yhtiömies. Ja demokraattinen valvonta on todella vaikeaa. Jos taas vastuunalainen yhtiömies on joku ulkopuolinen, silloin ollaankin naapurin metsässä ja rahasto on täysin demokraattisen kontrollin ulkopuolella. Olisi niin sijoittajien kuin kaupunginkin kannalta parempi perustaa rahasto vaikkapa osakeyhtiön sisään omakatteisena rahastona, jonka varat, velat, tulot ja menot pidetään erillään osakeyhtiön vastaavista.

Toiseksi epäilen, että tässä muodossa rahasto ei ole ratkaisu paikallisten pienyritysten tarpeisiin eikä se tuo luvattuja työllisyysvaikutuksia. Idea on hyvä, mutta toteutus on täysin vääränlainen. Kolmanneksi, rahaston hallinnointisopimus esitetyssä muodossa jättää auki monia asioita, kuten sisältöön olennaisesti vaikuttavia prosenttilukuja esimerkiksi hallinnointipalkkion määräytymisen osalta. En pidä ajatuksesta, että rahasto hyväksyttäisiin valtuustossa muodossa ”avoin valtakirja” ja myöhemmin nämä luvut arvottaisiin jossain kabinetissa.

Kommentoin myös, että edellisessä puheenvuorossani tein kaksi kysymystä viranhaltijoille, enkä saanut niihin vastausta, vaan kohta suljettiin. Mielestäni tämä ei ollut asiallista. Puheenjohtaja kommentoi tähän, että edelliseen kohtaan ei palata. Onko oikeasti niin, että jos valtuutettu esittää valtuustossa olennaisia mutta ikäviä kysymyksiä, ne voidaan sivuuttaa vastaamatta? Elinvoimajohtajan esitys antoi kuvan rahaston toiminnasta, mutta ei vastannut kysymykseeni. Tämän jälkeen Marjatta Räty (ps) esitti patterin tiukkoja kysymyksiä, ja itse kysyin uudelleen, mitä tahoa on kaavailtu kommandiittiyhtiön vastuunalaiseksi yhtiömieheksi. Mielestäni oli mielenkiintoinen vastaus, että eräs juristi oli arvioinut kommandiittiyhtiön olevan hallinnollisesti paras ratkaisu, että vastuunalaisen yhtiömiehen asema tullaan kilpailuttamaan ja Tiedepuisto tulee tekemään tarjouksen, ja että Tiedepuistoon perustettaisiin tytäryhtiö hallinnoimaan tätä kommandiittiyhtiötä. Niinpä niin. Mielestäni on kummallista, että tällaisen yhtiöhimmelin perustaminen nähdään demokrattista valvontaa ja päätöksentekoa tärkeämpänä. Huomautan, että kommandiittiyhtiöitä sisältäviä himmeleitä on käytetty talousrikoksissa nimenomaan hämärtämään yhtiörakenteen sisältämää tosiasiallista päätösvaltaa ja häivyttämään näkyvistä esimerkiksi konsernirakennetta.

Siispä esitin, että kaupunginvaltuusto päättää, että rahastoa ei perusteta eikä mainittuja asiakirjoja hyväksytä. Esitys hävisi 55–4. Kiitos tuesta, Räty, Juntunen ja Keskisalo.

Seuraavaksi Rantakylän ylipainehalli. Tarkoitus, että riski olisi kaupungilla mutta hedelmät poimisi yksityinen yritys. En pitänyt tästä periaatteellisia ongelmia sisältävästä rakenteesta, vaikka koen hallin sinällään olevan tarpeellinen. Uudelleenvalmisteluunpalautusesitystä (ajatus oli, että kaupunki rakentaisi paremman hallin ”omaan taseeseen”) kannatin äänestyksessä, hävisi 33–26. Räty esitti hankkeen hylkäämistä, kannatin äänestyksessä, hävisi 20–39.

Viimeisenä merkittävänä asiana oli käsittelyssä omistajapoliittinen ohjelma. Tein siihen kaksi muutosesitystä:

Arvoisa kaupunginvaltuusto,

Omistajapoliittinen ohjelma on tärkeä periatteellinen asiakirja. Siksi toivoisinkin, että asiakirjassa otettaisiin kantaa siihen, että kaupunkikonserni osallistuu aktiivisesti harmaan talouden torjuntaan.

Yksityiskohtien osalta teen kaksi muutosesitystä:

Omistajapoliittisen ohjelman sivu 11: Tilakeskuksen pääoman tuottotavoitteet. Kaupungin omistuksessa olevat rakennukset: 6 %:n korko tekniselle arvolle plus maa-alueen vuokra. Osakehuoneisto: 6 %:n korko osakepääomalle. Mistä tämä 6 % tulee? Todennäköisesti vedetty stetsonista ja vielä ajalla ennen finanssikriisiä, jolloin keskuspankin ohjauskorko oli 4 %:n luokkaa. Kyse on kaupungin sisäisestä rahansiirrosta taskusta toiseen, mutta koska nykyään eletään nollakorkojen aikaa, tällainen korko on olosuhteet huomioon ottaen liian korkea ja tilojen käyttäjien maksamana aiheuttaa näille kohtuuttoman rasituksen. Tässä samaisessa paperissa mainitaan toisaalla (sivu 12), että taserahastojen tuottotavoite johtuen korkosijoitusten huonosta tuotto-odotuksesta olisi 3 %. Täten esitän, että muutetaan Tilakeskuksen osalta sisäisten korkojen korkokantaa 6 %:sta 3 %:iin sekä teknisen arvon koron osalta että osakepääoman koron osalta. Näin hallintokunnat pääsisivät kehittämään toimintaansa realistisemmassa talousympäristössä ylisuurten tilakustannusten kanssa kamppailemisen sijaan.

Siun sote, sivu 21. Esitän lisättäväksi lausetta kolmannen kappaleen loppuun: ”Jos Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän talousarvioon otettuihin tehtäviin varatut määrärahat eivät vaikuta riittävän tehtävien hoitamiseen, Joensuun kaupunki kuntayhtymän suurimpana omistajana toimii aktiivisesti ja voi käynnistää kuntien ja kuntayhtymän väliset lisätalousarvioneuvottelut kuntayhtymän tehtävien turvaamiseksi.” Tarvitsemme tällaisen mekanismin kriisitilanteiden varalle. Vuosi 2017 on ollut Siun soten osalta matkaa kriisistä kriisiin, mitä on voinut seurata lehdistäkin – milloin työntekijät eivät jaksa, milloin eivät asiakkaat saa palvelujaan. Vuodesta 2018 on tulossa vielä kurjempi – talousarvioon on leivottu sisään 17 miljoonan euron säästöt, mikä todennäköisesti tarkoittaa sitä, että Siun sote ei välttämättä pysty kaikkia tehtäviään hoitamaan.

Martti Juntunen (vas) esitti ohjelmaan lisättäväksi harmaan talouden torjuntaa. Anni Järvinen nosti hyvässä puheessaan esille Siun soten valuvikoja ja samoja asioita kuin taannoisessa Siun soten valtuustossa allekirjoittanut ja Juntunen, ja kannatti esitystäni. Petteri Tahvanainen (vas) kannatti Juntusen esitystä. Anssi Törmälä (kok) kysyi, onko toinen esityksistäni Siun soten perussopimuksen vastainen. Vastasin, ettei ole. Ville Elonheimo (vihr) kannatti esitystäni. Kaupunginjohtaja väitti, että Siun sote käyttää samoja prosentteja kuin Joensuun Tilakeskus, ja se olisi hyvä perustelu näille prosenteille. Tähän esitin retorisen kysymyksen: jos joku hyppää myllynkivi kaulassa kaivoon, onko se hyvä syy tehdä itse samoin. Juntunen kommentoi vielä, että hän alkaa uskoa enkeleihin, koska tässä yhteiskunnassa on harmaan talouden suojelusenkeleitä. Puheenvuoron syynä oli vastustus harmaan talouden torjuntaa koskevan lauseen lisäystä kohtaan. Kaikki nämä muutosesitykset valitettavasti hävisivät: harmaa talous 42–11 (1 tyhjä), sisäinen korko 45–7 (2 tyhjää), Siun sote 41-12 (1 tyhjä)

Harri Höltän (vihr) salakalastuksen vastaista valtuustoaloitetta koskevassa keskustelussa puheenjohtaja Mustonen sekosi sanoissa, salakalastus muuttui salakatseluksi… (Ilta oli jo pitkällä.)

Se siitä, kokous päättyi kello 23.35. Sen jälkeen yllätysnumero, joka alkoi Juha Mustosen lyhyellä puheella ja päättyi yhteislauluun. Lupailtiin joululaulua. Lisäksi kerrottiin, että seurakunnat olivat lahjoittaneet valtuutetuille raamattuja. En ottanut (onneksi niitä ei sentään ollut laitettu jokaiselle valtuutetulle tarkoitettuihin joulukasseihin tai jaettu valmiiksi kokoussaliin pöydille – niiltä, jotka ihmettelevät tästäkin asiasta nipottamistani, kysyn, miten he suhtautuisivat esimerkiksi islamilaisen seurakunnan kirjalahjoituksiin). Tyrmistykseni oli suuri, kun näytölle heijastettiin ”En etsi valtaa, loistoa” -laulun sanat. Toiset lauloivat seisten. Istuin tuppisuuna. Mielestäni uskonnonvapauteen kuuluu se, että julkisessa tilassa (ja julkisella sektorilla) ei loukata kenenkään maailmankatsomusta. Tuo laulu loukkasi minun maailmankatsomustani, ja vielä enemmän olisi loukannut, jos olisin osallistunut riittiin. Jos toiset kummastelivat hapannaamana istumistani, tämä on siihen syy.

Myöhemmin takkia noutaessani Mustosen ilmaannuttua tiedustelin, oliko otettu huomioon, että läsnä saattoi olla myös muun maailmankatsomuksen omaavia kuin kristittyjä, ja että lauluvalinta oli hyvin loukkaava heitä kohtaan. Ilmaisin myös, että voisin esittää kevätkauden valtuuston avausta epäuskontunnustuksella. Hän vastasi kuivasti, että tuo on sinun mielipiteesi. Tämän jälkeen Mustonen mainitsi, että hänen ja muun puheenjohtajiston kanssa on keskusteltu siitä, että minun kanssani pitäisi keskustella siitä, että syytän perusteettomasti viranhaltijoita väärinkäytöksestä. Totesin siihen lyhyesti, että olen tarkastaja ja tiedän, mistä puhun.

Näin pidemmin kehotan kaikkia, jotka kuvittelevat minun syyttävän ihmisiä perusteettomasti, tutustumaan tarkemmin niin puheisiini kuin esityksiini. Merkittävimmät puheeni löytyvät nettisivuiltani, ja myös valtuuston kokouspuheista on Youtubessa taltioinnit. Varmuuden vuoksi nostan esille tärkeimmät pointit. Yksi: en syytä ketään väärinkäytöksistä, vaan nostan esille väärinkäytösepäilyt ja toivon niitä tutkittavan (tosin tässä kaupungissa yleinen linja vaikuttaa olevan se, ettei esittämiäni epäilyjä tutkita). Kaksi: toivon lisää resursseja niin väärinkäytösepäilyjen tutkimiseen kuin mahdollisten väärinkäytösten ennaltaehkäisyyn. Kolme: olen hyvin tietoinen, että Suomessa tuomioistuin on se, joka päättää, onko joku rikollinen vai ei, onko joku syyllinen vai ei. Syyttäjä taas ammattinsa puolesta syyttää. En ole kumpaakaan, vaan olen tarkastaja/talousrikostutkija. Kieli, jota käytän, on muotoa ”on aihetta epäillä/mahdollista, että tässä on rikottu lakia x” tai että ”on aihetta epäillä väärinkäytöksen tapahtuneen”.

Se, että esimerkiksi valtuustosopimusneuvotteluissa esittämäni lause, että valmistelulta edellytetään rehellisyyttä, tulkittaisiin siten, että tämän ääneen sanominen on jo epäilyn varjon heittämistä, on näin ajattelevan korvien välissä. Samoin jos se, että nostan esille väärinkäytösepäilyn ja toivon sen tutkimista, tulkitaan siten, että syytän jotakuta väärinkäytöksestä. Voi hyvin olla, että jos epäily tutkittaisiin, osoittautuisi ettei mitään väärinkäytöstä ole tapahtunut. Kun ei tutkita, epäily jää. Onko kaikkia suomalaisia koskevien lakien olemassaolo osoitus siitä, että kaikkien ihmisten lähtökohtaisesti oletetaan toimivan lakien vastaisesti?

Myönnän, että kokouksen päätyttyä näytin tunteitani ja sanoin kohtuullisen suoraan, mitä ajattelin. En tiedä, pitäisikö puheenjohtaja Mustoselle nostaa hattua hyvin järjestetystä provokaatiosta, josta provosoiduin ja tunteet tulivat pintaan.

Vielä valtuustosopimuksesta. Olen pahoillani, että oma ryhmäni allekirjoitti sen, mutta asiassa meneteltiin ryhmän enemmistön näkemyksen mukaan ja sillä selvä. Itse en koe, että paperi millään tavoin estäisi minua olemasta eri mieltä esimerkiksi hyväksytystä strategiasta tai talousarviosta ainakaan niiltä osin, kun olen valmistelussa ja päätöksenteossa esittänyt jotain muuta, vaikka enemmistö olisikin päättänyt näkemykseni vastaisesti. En koe, että valtuustosopimus sitoisi minua olemaan tekemättä politiikkaa joistain tietyistä aiheista. Koen valtuustosopimuksen arvon lähinnä työrauhaan ja toisten kunnioittamiseen liittyvänä periaatepaperina. Oma valtuustoryhmäni tietää ja hyväksyy eriävän näkemykseni.

Huomautettakoon, että en koe tulleeni kunnioittavasti kohdelluksi maanantaisessa kokouksessa. Mielestäni on myös surullista, että viimeisessä valtuustosopimusneuvottelussa, jossa olin, sovittiin, että valinta tehdään aidosti kahden kompromissivaihtoehdon välillä, ja nämä paperit kiersivät ryhmissä. Tämän jälkeen keskusta ja kokoomus toivat allekirjoitustilaisuuteen esityksen, josta vaatimamme maininta rehellisyydestä oli poistettu. Ja vielä viimeisenä niittinä maanantaina allekirjoitettuun paperiin oli muokattu aiempaa lausetta siten, että ryhmien puheenjohtajien kokouksiin otetaan vain ne ryhmät, jotka allekirjoittavat paperin. Mielestäni tämä menettely oli kaikin puolin ala-arvoinen sekä teknisesti että moraalisesti.

Selvyyden vuoksi huomautan, että tässä esittämäni näkemykset ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni enkä ole lausunut niitä valtuustoryhmän varapuheenjohtajan ominaisuudessa. Ryhmän varapuheenjohtajan tehtävissä hoidan asiat ryhmän tahdon mukaan pitäen yksityisasiani tehtävästä erillään.

Vielä kommentti niille, jotka ovat valtuustossa laulamisesta ja raamattujen jakamisesta sitä mieltä, että enemmistö olisi loukkaantunut, jos niin ei olisi tehty. Se on silti uskonnonvapauden vastaista – ei ole oikein pakottaa ketään osallistumaan tai edes olemaan läsnä vakaumuksensa vastaisessa toiminnassa. Tämä on ainakin eurooppalaisessa oikeuskäytännössä paljon vahvempi periaate kuin se, että jokaisella olisi oikeus harjoittaa julkisesti omaa uskontoaan. Tämä on syy siihen, miksi eri uskontoja/maailmankatsomuksia on siivottu pois julkisesta tilasta. Huomautan myös, että olen rakentavassa ja hyvässä hengessä käynyt keskustelua eri uskontokuntien ja ateistien/vapaa-ajattelijoiden kanssa maailmankatsomusten välisestä liennytyksestä, yhteiselosta ja toisten maailmankatsomuksen ja moraalin kunnioittamisesta. Koen, että valtuuston kokoukseen kiinteänä osana kuuluneessa jälkinäytöksessä maailmankatsomustani ei kunnioitettu. Tämä vähemmän yllättäen vähentää motivaatiotani yrittää edes ymmärtää uskontoja ja vähentää haluani toimia tasapuolisesti, positiivisen uskonnonvapauden nimissä sen puolesta, että kaikki (myös muun kuin oman maailmankatsomukseni edustajat) saisivat harjoittaa omaa maailmankatsomustaan. Kolmanneksi vielä niille, jotka vetoavat siihen, että enemmistö olisi muutoin loukkaantunut: trendien perusteella olette kohta vähemmistö myös Suomessa. Kun kohtelette nyt vähemmistöjä väärin ja uskonnonvapauslain vastaisesti, niin on turha tulla itkemään ja vinkumaan sitten vähemmistönä ollessanne, kun (todennäköisesti revanssihengessä) enemmistö kohtelee teitä samoin kuin kohtelette heitä nyt. Miten se teidän pyhässä kirjassannekin ollut kultainen periaate kuului: tehkää ensin toisille se, mitä toivotte heidän teille itsellenne tekevän.

Että oikein hyvää joulua vaan, itse kullekin säädylle.

PS: Kirjoitin tämän tekstin ennen joulua, muokkasin sitä useampaan otteeseen ja julkaisen sen vasta nyt tunteiden viilennyttyä. En viettänyt jouluani aiemmassa joulutervehdyksessäni mainittujen kahden parhaan ystävän kanssa…

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *