Ei mitään uutta auringon alla eikä Joensuussa mikään muutu

Olen jossain määrin sanaton. Mietin, mistä aloittaisin. Luonnollinen lähestymistapahan minulle olisi alkaa kuivan juridis-taloudellisesti käsitellä väärinkäytösepäilyä, joka muodossa tai toisessa on pitkään ollut pöydälläni ja joka eilen koki synkeän kohtalon tarkastuslautakunnan käsittelyssä (linkki kokouksen pöytäkirjaan).

Ehkä kuitenkin kerron teille tarinan siitä, miksi päihdepalveluhankinta päätyi pöydälleni ja miksi myös yksityisyrittäjänä (lapseni sanoisivat, että yksityisetsivänä) käytin aikaa ja resursseja tapauksen tutkimiseen.

Aivan alussa tapaus merkitsi minulle aivan tavallista väärinkäytösepäilyn tutkimista, eikä se poikennut muista tarkastajana näkemistäni tapauksista oikeastaan muutoin kuin että kaupungille aiheutuneen vahingon määrä meni arviolta miljoonaluokkaan (on minulla muitakin miljoonatapauksia ollut, mutta niistä olen enemmän vaitiolovelvollinen kuin tästä). Kuvio oli hyvin yksinkertainen, mikä käy ilmi arviointikertomuksista 2014 ja 2015. Yleensä nämä tapaukset ovat paljon monimutkaisempia ja vaikeaselkoisempia, joten tämän tapauksen minulle merkittäväksi muodostuminen ei johtunut siitä, että se olisi antanut ammatillisia haasteita juridiikan tai tarkastamisen osalta – itse asiassa päinvastoin. Tylsä ja helppo tarkastuskohde.

Mutta yhdessä suhteessa tämä tuli iholle – tämä oli ensimmäinen tapaus, jonka etenemistä päihdeongelmaiset ”puiston sankarit” seurasivat suurella mielenkiinnolla. Silloin tällöin he saattoivat pysäyttää minut kaupungilla, kysellä kuulumisiani ja kertoa omiaan. Kuulin, että he olivat hyvin tyytyväisiä siitä, että kerrankin joku yrittää puuttua tähän ongelmaan – ja taistelee heidän puolestaan. Kuulin hoitoonpääsyn vaikeuksista ja päihdepalvelun ongelmista niiltä, joille tämä oli kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymys.

Sen jälkeen kun arviointikertomuksen 2015 valtuustokäsittelyssä (linkki) olin esittänyt tutkinnan käynnistämistä sen selvittämiseksi, onko tapauksessa tapahtunut rikosta ja kuinka paljon vahinkoa kaupungille oli aiheutunut, ja hävinnyt äänestyksen, ajattelin, että se siitä. Toki olin turhautunut siitä vaikutelmasta, että Joensuussa maan tapa on katsoa väärinkäytösepäilyjä läpi sormien, mutta mitä enää voisin tehdä?

Ollessani jo luovuttamassa tapasin kuitenkin sattumalta Viinapiru-dokumentissa esiintyneen Akin. Hän kiitti minua hyvästä työstä ja toivoi, etten jättäisi kesken, koska kyse oli heille hyvin tärkeästä asiasta. Lupasin. Jossain vaiheessa kuulin Akilta välikäsien kautta terveisiä, että hän yritti päästä hoitoon, mutta vain muutaman kuukauden kuluttua sain kuulla Akin kuolleen.

Nostin asian esille syksyllä 2016 valtuuston talousseminaarissa, ja vähän tämän jälkeen Siun sote ilmoitti, että keskeyttää Joensuun kaupungin Siun sotelle aloittaman päihdepalveluhankinnan kilpailuttamisen. Sen uutisen myötä tunsin saaneeni jotain aikaan ja että työni ei ole ollut turhaa – on mahdollista, että kilpailuttamisen keskeyttäminen johtui siitä, että olin nostanut asian julkisuuteen.

Jatkoin tutkimuksia yksityisesti. Selvitin muun muassa hankintajuridiikkaa liittyen siihen, että suullisesti on tehty olennainen sopimusmuutos. Tai kuinka mahdollisen aiheutuneen vahingon määrää on mahdollista arvioida objektiivisesti. Tämä oli taustalla Kansan Uutisissa julkaistussa aihetta käsittelevässä artikkelissa. Myöhemmin keräämäni uuden todistusaineiston perusteella tarkastuslautakunta avasi tapauksen käsittelyn uudelleen, teki omia selvityksiään – ja eilen hautasi sen syvälle.

Jätin päätöksen jälkeen oheisen kirjallisen eriävän mielipiteen. Kaksi asiaa pyörii mielessä. Onko niin, että kun kyse on päihdeongelmaisista, ketään eivät kiinnosta heidän palveluihinsa liittyvät väärinkäytösepäilyt? Ja miten paljon väärinkäytösten määrä lisääntyy Joensuussa tulevaisuudessa, kun tätäkään tapausta ei haluttu viedä poliisille edes sen selvittämiseksi, onko rikosta tapahtunut?

Alia Dannenbergin kirjallinen eriävä mielipide tarkastuslautakunnan päihdepalveluhankintatapauksen käsittelyä (23.09.2019 § 70) koskien

Esitin, että tarkastuslautakunta päättäisi laatia päihdepalveluhankinnan epäselvyyksistä normaalista arviointikertomussyklistä poiketen erillisen arviointikertomuksen. Esitin, että arviointikertomus esiteltäisiin valtuustolle toimenpidesuosituksella, että valtuusto velvoittaisi kaupunginhallituksen viemään tapauksen poliisitutkintaan sen selvittämiseksi, onko tapauksessa tapahtunut rikosta, ja ryhtyisi itse juridisiin toimenpiteisiin mahdollisesti aiheutuneen vahingon määrittämiseksi ja vahingonkorvausmenettelyn käynnistämiseen.

Tarkastuslautakunnan enemmistö päätti olla ryhtymättä mielestäni asianmukaisiin toimenpiteisiin, enkä halua olla juridisesti vastuussa tästä päätöksestä. Mielestäni kyse on raskauttavan todistusaineiston sivuuttamisesta.

Ensinnäkin tarkastuslautakunnan saamat selvitykset olennaisilta osin vahvistivat aiemmin useissa yhteyksissä esitettyjä tapahtumakuvauksia ja niistä tehtävää juridista päättelyä.

  • Suullisesti on tehty olennainen muutos hankintasopimukseen.
  • Osa sovituista palveluista (asumiseen liittyvä kuntoutus täysin ja ennaltaehkäisevän päihdetyön kehittäminen ja koordinointi osittain) on jäänyt toteutumatta.
  • Hintaa ei ole alennettu Sovatek-Säätiön velvoitteiden vähenemisen vuoksi.

Juridinen päättely:

  • Alkuperäisessä hankintailmoituksessa esitettyjä ehtoja on olennaisilta osin muutettu. Tämä muutos on tehty suullisesti sopimalla. Olennaiset sopimusmuutokset ovat yksikäsitteisesti hankintalain mukaan kiellettyjä. Ei ole poikkeuspykälää. Siispä on jo pelkästään näiden seikkojen vuoksi on todennäköisesti syyllistytty seuraaviin hankintalain rikkomisiin: on tehty olennainen sopimusmuutos; tätä muutosta ei ole altistettu uudelle kilpailutukselle, joten on todennäköisesti syyllistytty laittoman suorahankinnan tekemiseen; ja on tehty muotoseikkavirhe, koska hankintasopimukset tulee tehdä kirjallisesti ja siksi on juridisesti kohtuullisen selvää, että myös hankintasopimuksen muutokset tulee tehdä kirjallisesti.
  • Lisäksi suullisen sopimuksen tehnyt viranhaltija on saattanut ylittää toimivaltuutensa, syyllistyä rikoslain 40. luvussa käsiteltävään virkarikokseen sekä aiheuttaa kaupungille (vahingonkorvausvastuun alaista) vahinkoa miljoonan euron verran.

Toiseksi juridiikan ja tarkastusalan ammattilaisen näkökulmasta katsottuna esityslistan mainitun kohdan esittelyteksti vaikuttaa vähintäänkin kyseenalaiselta. Tilanne on vastaava kuin jos tarkoitus olisi ollut hankkia 5 vesimelonia ja olisikin saatu 9 viinirypälettä. Tekstin mukaan vesimelonien korvaaminen viinirypäleillä olisi OK, ja itse asiassa olisikin saatu enemmän kuin pyydettiin. Tämä lähestymistapa sisältää kaksi olennaista virhettä: ensinnäkin 9 viinirypälettä ovat yhteishinnaltaan halvempia kuin 5 vesimelonia, eivätkä ne muutenkaan vastaa vesimeloneja. Toiseksi jos hankintailmoituksessa ja -sopimuksessa kaupan kohteena on vesimelonit ja saadaankin viinirypäleitä, on ilmiselvää, millaisen kannan markkinaoikeus tällaiseen puliveivaamiseen ottaa.

Vetoaminen siihen, että valtuusto ei ole aiemmin ryhtynyt toimenpiteisiin, vaikka tarkastuslautakunta on antanut heille tiedot päihdepalveluhankinnan epäselvyyksistä, vaikuttaa mielestäni tekopyhältä, koska Joensuun päätöksentekokulttuurissa valtuusto tekee päätökset pääsääntöisesti pohjaesityksen mukaan. Tarkastuslautakunnalla on hallinnon ja talouden tarkastamisen osalta esitysoikeus, ja molemmilla mainituilla kerroilla tarkastuslautakunnan pohjaesitys valtuustolle on ollut muotoa ”merkitään tiedoksi käyty keskustelu”. Tässä asiassa tarkastuslautakunta ei ole koskaan esittänyt valtuustolle ryhtymistä toimenpiteisiin. On todennäköistä, että jos tarkastuslautakunta olisi toimenpiteitä esittänyt (niin kuin se teki sähkötyötapauksessa), valtuusto olisi nämä toimenpiteet siunannut. Se, mitä valtuustossa asiaa käsiteltiin esityksestäni (20.6.2016), vahvistaa tämän: moni valtuutettu olisi ollut valmis hyväksymään päihdepalveluhankintaan puuttumisen, mikäli se olisi tullut tarkastuslautakunnan esityksenä (eikä yksittäisen valtuutetun pohjaesitystä haastavana esityksenä).

Ainakaan tarkastuslautakunnan raportoinnin perusteella valtuustolle ei ole selvinnyt myöskään se, mitä juridisesti tarkoittaa olennaisen sopimusmuutoksen tekeminen suullisesti ja mitä seurauksia siitä on. Tämä on kaikin puolin uutta verrattuna tarkastuslautakunnan aiempaan raportointiin, kuten myös se, että nyt tehdyt selvitykset antavat lisävahvistusta juridiselle päättelylle.

Myöskään se, että hankintakilpailutus on saanut aiemmin lainvoiman, ei ole mikään peruste sille, että kilpailutusta ei ole syytä tarkastella uudemman kerran – etenkään siksi, että on tehty olennainen sopimusmuutos, joka todennäköisesti on hankintalain vastainen.

Olen tässä kirjallisessa eriävässä mielipiteessä poikkeuksellisesti analysoinut ja nostanut esille myös käsiteltävän kohdan esittelytekstin ongelmat, jottei kukaan edes kuvittelisi, että esittelyteksti olisi mielestäni oikea ja riittävä kuvaus käsitellystä tapauksesta. Esittelyteksti on mielestäni yksipuolinen ja siitä saattaa saada vaikutelman, että käännetään kaikki mahdolliset kivet, jotta löytyisi edes huonoja perusteluja sille, että päihdepalveluhankinnan väärinkäytösepäilyjen käsittely voidaan lopettaa ilman asianmukaisiin toimenpiteisiin ryhtymistä. Siksikään en voi hyväksyä tätä päätöstä. Mikään ei tässä kaupungissa muutu, ellei kyseenalaiseen ja mahdollisesti jopa rikolliseen menettelyyn koskaan puututa tosissaan.

Joensuussa 23.9.2019

Alia Dannenberg

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *